Jo aikaa sitten sain yllätyspostia Altocumulukselta:

Hienoja (ja alati tarpeellisia!) silmukkamerkkejä, ensimmäinen neljän samanlaisen sarja, sekä tarvikkeita silmukkamerkkien tekemiseen. Aivan selvästi minua yritetään houkutella koukuttumaan myös helmitöihin! Toistaiseksi tarvikkeet ovat saaneet levätä rauhassa kuten niin moni muukin käsityöprojekti, sillä alkanut työ yhdistettynä jatkuvaan (omaan ja muun perheen) sairasteluun on minimoinut käsitöihin käytettävän ajan.

Aina on kuitenkin aikaa vaihtokaupoille. Muutama pienempi ja isompi joustofroteepala vaihtui näihin sekalaisiin aarteisiin:

Pussillinen sekalaisia nauhoja askarteluun ja barbienvaatteisiin, kangasta vaikkapa kasseihin, ohuempia villalankoja (Baby Ull ja Rheumawolle) ehkäpä Etiopia-nuttuihin, Ístexin Álafoss Lopia kenties myssyprojekteihin, siimalankaa ja ohuenohuita lankoja, joista voisi (ainakin kaksinkertaisena?) virkata esimerkiksi kuusenkoristeita ja koruja/somisteita. Voi että minä tykkään kaikesta ideoitaherättävästä sekalaisesta tarpeistosta!

Blogimiehen sisar on ajatellut minua kirpputoreilla kulkiessaan. Eilen availin toimitusta (joka sisälsi myös blogikälyn omien kaappien aarteita) aivan joululahjafiiliksissä:

Kolme kiekkoa virolaista liukuvärjättyä hahtuvaa, joista vihreäsävyinen on niin kertakaikkisen ihana, etten varmaan raaski sitä koskaan käyttää - ehkä otankin sen iltaisin unikaverikseni... Vaaleansiniset ja mustat saumurilangat, pari tämän vuoden käsityölehteä, iso pussukallinen Marimekon nappeja, pienempi pussillinen vetoketjuja ja vinonauhoja sekä kuvasta pois jäänyt pussillinen vanua. Vähemmästäkin menee sekaisin innostuksesta!

Ompelukoneet ovat seisseet lähes toimettomina. Sattuneista - ja tässä sen tarkemmin määrittelemättömistä - syistä päädyin surauttamaan pikaisesti vanhoista vaippaimuista muutaman pöksynsuojan. Imuissa oli alunperin kerrokset bambu- ja puuvillacollegea, joista ensinmainittu oli aikojen saatossa kutistunut luvattoman paljon, joten imut olivat paitsi järkyttävän rumia, myös epäkäytännöllisen pieniä. Niinpä päädyin kierrättämään bambucollegen, jonka sivumennen sanoen olin aikanaan ostanut (kakkoslaatuisena tosin), näihin:

Viisi liito-oravaa sain aikaiseksi, niistä tässä viimeisimmät kolme. Kerroksia on vain kaksi, päällimmäinen bambucollege ja alla joko mikrofleeceä tai coolmaxia (ontelopinta ulospäin). Tarkoitus oli saada ohuita pöksynsuojia, joissa ei tarvitse olla paljon imutehoa, ja sellaisia näistä taisi tullakin. Ei mitään suurta käsityötaidetta, mutta ajavat asiansa.