Viime marraskuun pyhiinvaellusmatkalla Joen Lankaan mukaani tarttui vyyhti valkoista TeeTeen Kamenaa. Alkuperäisenä ajatuksena oli neuloa sisarelleni jokin suorakaiteen muotoinen pitsihuivi, ja katselinkin pitkään sillä silmällä Kide-huivia Ullasta. Langan riittävyys ja reunuksen neulominen kuitenkin arveluttivat sen verran, että ryhdyin etsimään jotakin toista mallia. Ehdin aloittaa pariakin erilaista vain purkaakseni ne alkumetreillä. Lopulta mieleeni juolahti, että Kamena voisi taipua rippilahjahuiviksi veljeni esikoistyttärelle. Olen pikkuhiljaa alkanut oppia käyttämään Ravelrya, ja sitä kautta löysin tieni Swallowtail Shawlin ohjeen (pdf) luo.

Noin 70 g lankaa muuntui muistaakseni 4 mm puikolla 140 x 65 cm kokoiseksi kolmiohuiviksi, joka kävi ennen pingotusta huuhteluainevedessä pehmenemässä. Malli on ihastuttavan herkkä ja sisäreunuksen "kielorivit" kruunaavat lopputuloksen; vain orientoituminen pingotukseen otti monta viikkoa. Vasta eilisen konfirmaatiopäivän lähestyminen sai tarttumaan viimeistelyvaiheeseen.

Lähikuva pingotusvaiheesta paljastaa yksityiskohtien kauneuden. Nypyt olivat varoitteluista huolimatta kohtuullisen helppoja neuloa, kunhan muisti venyttää silmukat oikealla puolella tarpeeksi löysiksi, jotta nurjalla viiden silmukan neulominen nurin yhteen onnistui. Aivan tasalaatuisia nypyt eivät ole, mutta sitä ei kauempaa huomaa.

Olen myyty Evelyn Clarkin huivien edessä. Ensimmäisenä ihastuin Shetland Triangle Shawliin (yhdenlainen versio vaikkapa täällä), mutta sen tekeminen olisi vaatinut Wrap Style -kirjan hankkimisen. Harkitsin vakavasti kirjan tilaamista, mutta se on toistaiseksi jäänyt, kuten niin moni muukin hankinta (ostoslistalla voisi olla myös 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin; sen tosin sain kirjastosta lainaan).

Blogiani pidempään seuranneet arvannevat, mitä nyt seuraa: kortti.

Virkatun tytön malli on Kauneimmat Käsityöt 5/1989 -lehdestä, sininen lanka tästä vaihtokaupasta ja valkoinen lanka sekä rusettinauha tästä, koukku 1,00 mm valkoiselle ja 1,50 mm siniselle langalle. Korttipohja on kierrätyspahvia, paperi erään kirjoituslehtiön kantta (niille papereille muuten printtasimme vuonna 2001 läheisimmille sukulaisille ja ystäville lähetetyn ilmoituksen naimisiinmenostamme) ja kukat Eijalta. Kortti ehti olla kukkia vaille valmiina muutaman päivän ja harmittelin jo, etten keksi "sitä jotakin puuttuvaa" täydentämään korttia - kunnes Eijan lähettämä askartelupaketti ratkaisi koko ongelman.

Tähän rippilahjaan olen korttia myöten todella tyytyväinen. Innostuin lopullisesti huivien neulomisesta, joten voi olla, että niitä tulee jatkossakin neulottua - ainakin lahjoiksi. Ehkäpä joskus opin itsekin käyttämään hartiahuiveja.