Sukkasato ja omat uudet sukkamallit antoivat minulle oivan tekosyyn tilata viimeinkin Vuorelman Vetoa kokeiluun:

Ihanat, herkullisenväriset vyyhdit okrankeltaista (181; hieman kuvaa keltaisempi) ja vaaleanvihreää (830) lankaa, jonka ensituntuma oli lupauksiaherättävä. Punnitus osoitti vihreään vyyhtiin karanneen parikymmentä ylimääräistä grammaa, kiitos siitä Vuorelmalle! Tilauskynnys oli poikkeuksellisen matala, sillä verkkopankista suoraan maksettuna tilaukseen ei tullut toimituskuluja lainkaan. Minulle, joka tilaisin mielelläni vain vähän kerrallaan, sillä on suuri merkitys. Ihmettelen tosin, miten moinen voi kannattaa, sillä oman tilaukseni (yht. 11 €) postikulut olivat olleet 6,70 €!

Elokuun viimeisenä iltana valmistauduin tulevan kahden kuukauden sadonkorjuuseen kerimällä vyyhdit:

Kyllä, minulla on nyt kerin-/vyyhdinpuut (kumpi lienee oikea termi)! Hoksasin antaa toimeksiannon pk-seudulla asuvalle blogikälylleni, joka kiertelee säännöllisesti kirppareilla: tämän aarteen hän oli lunastanut minulle kolmella (!!!) eurolla. Kerijälaite puuttuu vielä, sen löytymistä (kirpparilta) odotellessa kerin langat käsin:

Jostain blogista nappasin taannoin loistavan vinkin, jonka avulla on helppo keriä käsin sisältä juoksevia keriä. Itse taitoin vessapaperirullan hylsyn kasaan, leikkasin reunaan viillon, johon pujotin langan alun ja sen jälkeen keriminen sujuikin rattoisasti. Hylsy oli helppo vetäistä irti kerän sisältä ja viiltoon jemmatusta langanpäästä oli helppo lähteä vetämään lankaa kerän kimpoilematta holtittomasti. Kerin molemmat vyyhdit valmiiksi kahdelle suunnilleen samanpainoiselle kerälle sukkaprojekteja ajatellen; eipä kokonainen vyyhti olisi yhden pikkuhylsyn päälle sopinutkaan, siihen olisi tarvittu talouspaperirullan hylsy. Pari ensimmäistä kerää meni opetellessa, okranvärisen vyyhdit keriytyivät jo selvästi sievemmiksi pallosiksi.

Tästä on hyvä polkaista mallisukkien neulonta käyntiin, vaikka pahoin pelkään, että Veto on sittenkin hieman liian paksua alkuperäissuunnitelmiin nähden.