Eriparivillasukan Tiinan riemukas kuvaus neulemuistiinpanoista herätti minussa vastustamattoman halun paljastaa oma neulesuunnitteluprosessini. Minä en nimittäin tee muistiinpanoja mistään muista neuleista kuin niistä, joista suunnittelen kirjoittavani ohjeen. En säilytä vyötteitä, ja merkinnät puikkojen koosta ja silmukkamääristä ovat täällä blogissa - jos ovat. Ilmankos saman asian toistaminen on joskus aika työlästä.

Mutta esitelläkseni yhtään mitään piti ensin löytää Se Vihko. Sekä Ne Paperit. Helpommin sanottu kuin tehty.

Tänään kodinhoitohuoneessa sijaitseva käsityönurkkaukseni näytti tältä. Se toimii paitsi ompelupöytänä, myös alueena, jossa säilytetään kaikenlaista käsityötarvikkeistoa ja materiaaleja, hoidetaan perheen laskunmaksuliikenne, säilötään väliaikaisesti erinäisiä opiskelupapereita ja tietysti blogataan ja surfataan netissä. Olin melko varma, että Se Vihko ja Ne Paperit löytyvät jostain tuolta.

Lähempi tarkastelu kertoo lähiaikojen puuhista oivallisen läpileikkauksen: on tullut neulottua sytomyssyjä (pari valmista odottaa kuvaamista, mallineulelehti on auki potentiaalisesti hyödynnettävältä kohdalta, puuvillajämälankapussista on kaiveltu jämälankoja käyttöön), postitettua jotakin, maksettua pino laskuja ja tulostettua sekä neuleohjeita että vino pino pakollisia opiskeluasioita. Tyypillistä on myös se, että vaikka kasan alla on puikkopussi, enemmistö puikoista lainehtii silti pitkin pöytää. Tämä tämänpäiväinen on tosin lähestulkoon pseudokaaos, sillä siivosin käsityöpöytäni perusteellisesti vasta viikko sitten. Niinpä tämän päivän raivausoperaatio vei alle kymmenen minuuttia. Ja löytyiväthän ne, Vihko ja Paperit siis.

Isompia kaavioita suunnitellessani käytän useimmiten 5 x 5 mm ruudukollista paperia - jos satun löytämään kyseisen paperinivaskan. Tämän Rakkaudella sinun -pipon suunnitelman löysin yläkuvassa avoinna reuhottaneesta alalaatikosta, jossa pyrin säilyttämään pyöröpuikkopussini. Ilmeisesti jossain vaiheessa olen päättänyt, että samassa laatikossa on hyvä säilyttää myös neulesuunnittelun irtopaperit. Ei vaikuta kovin pro-meiningiltä.

Lisää irtopapereita, tällä kertaa Fredrika-sukkien palmikkoa sulassa sovussa vuoden ensimmäisen päivän lankainventaarion tuloskatsauksen kanssa. Näitä Fredrika-palmikoita löytyi useammaltakin irtolipareelta, tämä taisi olla se viimeisin ja siistein versio, tosin määritelmä siisti on suhteellinen, sillä pitkin paperin reunoja on kaikenlaisia muitakin (melko mystisiä) piirroksia ja muistiinpanoja.

Löytyihän Se Vihkokin. Se, joka on peräisin jostain kaukaa peruskouluajoilta. Siinä on tummansiniset, vaaleammansinisellä ruudutetut kannet ja jo hieman kellastuneet sivut sekä 7 x 7 mm ruudut. Alunperin olin ottanut vihkon käyttöön ajatuksella kerätä siihen lapsien kanssa toteutettavia askarteluideoita. Kun lapsista kumpikaan ei osoittanut minkään valtakunnan merkkejä kiinnostuksesta alkeellisimpaankaan askarteluun, siirsin vihkon ihan ensimmäiseksi alustaksi neulemuistiinpanoilleni. Siellä on lyijykynällä tehdyt kaaviot niin Verso- kuin Kiertoradalla-sukistakin siinä missä tämänvuotisen Aakkoshaasteen kirjanpitokin. Bonusyllätyksenä löysin muistiinpanot alkuperäisistä huovutetuista tumpuista; olin kokonaan unohtanut, että olin kaukaa viisaasti kirjoittanut ohjeet ylös ennen kuin ne siirtyivät minulta ulottumattomiin blogieetterissä.

Vihkossa ei taida olla enää yhtään sivua tai aukeamaa, jossa ei olisi jo jotakin raapustusta. Olen piirrellyt kaavioita ja tehnyt laskutoimituksia täysin sattumanvaraisessa järjestyksessä, joten vapaata tilaa on vähän siellä sun täällä. Kuvan aukeaman on vallannut työn alla oleva huivisuunnitelmaa, jota olen raapustellut jonkin muun aikaisemman hahmotelman päälle. Koska suunnittelu ja epämääräiset laskutoimitukset ovat yleensä jonkin sortin ajatuksenvirtaa, sivuilla on jos minkälaisia suttuja, joilla ei ole mitään tekemistä itse suunnitelman kanssa. Jos oikein muistan, joku erehtyi soittamaan minulle juuri kesken viimeisimmän hahmotteluprosessin, joten vihkoon on nyt ikuistettu myös puhelutaidetta.

Koska niin kutsuttu neulesuunnitteluni on näinkin epämääräistä, on vallan kätevää siirtää suunnitelmat siististi sähköiseen muotoon ja yleiseen jakeluun. Ullassa ja Ravelryssa ohjeeni säilyvät taatusti paremmin kuin Vihkossa ja Papereissa tai edes tietokoneellani, joka on kovin kuolevaista sorttia. Tai no, se ensimmäinen ainakin oli, ja se nieli mukanaan jokusen kuvan ja maksetun ohjeen.

Mutta lyijykynästä ja ruutupaperista en luovu.