Anna hyvän kiertää -periaate on ollut jo pitkään lähellä sydäntäni. Pyyteettömästi auttaminen ja antaminen tuo paitsi hyvän mielen, myös helpottaa tarjotun avun vastaanottamista silloin, kun itse sitä tarvitsee. Ravelryn Kahelit-keskusteluryhmän SYT (Satunnainen Ystävällinen Teko) -ketju on ollut yksi luonteva paikka tarjota tarpeetonta ja pyytää puuttuvaa: se on paitsi ekologista, myös erinomaisen antoisaa.

Joskus kaheli-SYT tulee kuitenkin täysin yllättäen ja pyytämättä, niin kuin minulle viikko sitten. Sain nimittäin paikalliselta kanssaneulojalta salaperäisen viestin, jossa kysyttiin, olenko kotona saman päivän iltana, sillä hänellä olisi minulle jotain pientä tuotavaa. Mietin kuumeisesti, olinko sopinut jostakin lankakaupasta tai -lahjoituksesta, mutta en saanut päähäni kerrassaan mitään keskeneräistä bisnestä.

Yllätys oli täydellinen, kun minulle toimitettiin kaikki tämä:

Kerijälaite! Olen tainnut blogissanikin manata useampaan kertaan sitä, miten inhoan lankojen kerimistä. Se on minusta silkkaa ajanhukkaa, kaikki se kerimiseen käytetty aika on pois tehokkaasta neulomisesta. En ole kuitenkaan raaskinut ostaa kerijälaitetta, sillä se on kohtuullisen arvokas kapine ja päälle olisi tullut vielä postikulut, sillä paikallisista lankakaupoista näitä ei saa. Mutta nyt minulle on ihan oma kerijälaite!

SYTin alullepanijan alkuperäinen ajatus oli ollut kerätä kolehti pelkkään kerijälaitteeseen, mutta osallistujia oli kuulemma "tulvinut ovista ja ikkunoista" ja rahaa kertynyt niin paljon, että sitä oli riittänyt lisäksi luksuslankoihin. Paketissa oli mukana kolme vyyhtiä upean tummanruskeaa BC Garnin Silkbloom extra finoa (ei aivan noin tummaa kuin kuvassa vaan sellaista lämpimän tummanruskeaa) sekä vyyhti Hopeasäie Basicia kauniin murretussa vihreän sävyssä (ei aivan noin harmaata kuin kuvassa). Eikä siinä vielä kaikki, hauska lammaskortti paljasti minun olevan oikeutettu kahteen maksulliseen neuleohjeeseen. Niitä harkitsen tarkoin, taidan etsiskellä ainakin Silkbloom extra finolle jonkin upean ison pitsihuiviohjeen ihan ajan kanssa.

Tämä Satumainen Ystävällinen Teko sai minut sanattomaksi kiitollisuudesta ja ilosta. On hämmentävää ajatella, että kymmenet neulojatoverit - osa tuttuja elävästä elämästä, osa vain virtuaalisesti - halusivat osallistua minun ilahduttamiseeni. Tunnen olevani etuoikeutettu ja mikä itselleni tärkeintä, pidetty. Olen nuoruudessani elänyt kipeitä ulkopuolisuuden aikoja, jolloin olen kokenut, etten kelpaa sellaisena kuin olen, ja se on jättänyt jälkensä sosiaaliseen itsetuntooni. Vaikka ajat ovat muuttuneet, minua jaksaa yhä hämmästyttää, että muutkin kuin oma perheeni voi todella pitää minusta jopa siinä määrin, että ovat valmiita osoittamaan sen sanoin ja teoin.

Kiitos, neulojatoverit, ilman teitä harrastukseni ja sitä kautta elämäni olisi merkittävästi köyhempää.