Pohdin lorupussiasioita ja lueskelin pikaselauksella eräänkin runon, värssyn ja lorun. Illalla jostain pulpahti riimejä, jotka oli pakko kirjoittaa ylös. Lopputulos oli omasta mielestäni varsin herttainen.

Voiko suurempaa olla,
voiko ihanuutta,
kuin nuuhkia vauvaa
ihan uutta?
Nuo pienoiset varpaat,
supussa suu,
kun otsalle hiuksensa
kihartuu.
Silmänsä sulkee
ja unien maahan
hän huolista vapaana
matkata saahan.