Viikonloppuna valmistui lopulta kaksi Pipoapu-ribbipipoa, kun virkkauskäteen iski "hiirikäsi". Samasta vaivasta kärsin aikanaan töissä, kun surffailin tuntitolkulla netissä ... eikun siis paiskoin koneella töitä hiiren rullaa keskisormella rullaillen. Tällä kertaa vaiva karkasi niin pahaksi, että keskisormi on edelleen hieman puuduksissa. Onneksi hiirikäsi ei estä esimerkiksi neulomista ja ompelua...

 

Raitapipo on sitä iänikuista Seiskaveikkaa 3,5 mm puikoilla, silmiä (ja hiukan sieluakin) kirvelevät värit jälleen Prisman alekorin antimia vuoden takaa. Lankaa työ söi jokseenkin 70 g. Kuten kuvasta voi päätellä, 6-8-vuotiaitten koko on jokseenkin reilu 5-vuotiaan mallin päähän, vaikka ko. päänympärys on jo aikaa sitten ylittänyt 56 cm - näin paksusta langasta tuli siis aikuiseen päähän sopiva pipo. Raidoituksessa on käytetty muistaakseni Altocumuluksen blogista bongaamaani vinkkiä: värinvaihtokerros on pelkkää oikeaa, jolloin nurjastakin tulee kauttaaltaan siisti - bloginpitäjä kiittää ja plagioi menetelmää jatkossakin härskisti.

Musta on anopin lahjoittamaa Novita Woolia samoilla puikoilla ja silmukkamäärillä, mutta hieman matalampana. Tämä menneekin Pipoavun sijaan alkuperäisen suunnitelman mukaan mieheni siskonpojalle. Koska lankaa kului vain 40 g, anopin lahjoittamista langoista vääntää vielä eräänkin päänlämmittimen.

Bloginpitäjä pyytää nöyrästi anteeksi heikkolaatuista kuvaa ja vetoaa paitsi 7 vuotta vanhaan digikameraan, myös alkeellisiin kuvankäsittelytaitoihin.