Olin pyhästi päättänyt, etten julkisesti valita tienpientareiden koiranjätöksistä; riittää kun maakunnan päälehden yleisönosasto pullistelee kakkakammoisia kitisijöitä joka kevät. Ennen lapsia olinkin sitä mieltä, että jokainen, jolle on kauhalla annettu, osaa kyllä kikkareet kiertää, mutta lasten reviiri ei rajoitukaan yleisille kulkuväylille. Muutaman kerran karvaisen kaverin tuotoksia lasten kengänpohjista kuuranneena joudun liittymään yleiseen valituskuoroon.

Tässä päivänä eräänä menimme pulkkamäeksi omimamme polunpätkän yläpäähän aikeenamme harrastaa talvisia iloja nyt, kun lunta viimein on enemmän kuin silmänlumeeksi. Esikoinen hyppäsi rattikelkkansa selkään, mutta matka tyssäsi lyhyeen, kun keskellä polkua jökötti kasa sitä itseänsä. Eikä se ollut ainoa kasa.

On se kumma juttu, että siellä fleksin ylemmässä päässä roikkujaa ei haittaa, vaikka paras kaveri paskoo keskelle kulkuväylää - luultavasti sitä samaa, jota hinaudutaan vähintään pari kertaa päivässä itsekin. Metri jompaan kumpaan suuntaan sivulle olisi ollut tarjolla koskematonta hankea ja metsäksi luokiteltavaa aluetta puhumattakaan siitä, että etenkin kaupunkialueella tuntuisi kohtuulliselta joko mennä kunnolla puskan puolelle tai kerätä jätökset siivosti roskiin. Lapsellisena toivoisin toki jälkimmäistä, meillä kun nuorimmainen on edelleen oraalivaiheessaan. Tänään sentään olin kaukaa viisas ja varustauduin (lasten hiekka)lapiolla, jolla kippasin muutamat kasat pois kriittiseltä sektorilta. Vielä kun muistaisi pestä lapion ennen kuin kuopus ehtii sitä taas nuoleskelemaan.

Voisihan sitä kysyä, onko pakko ängetä pulkkailemaan koiranlenkityspolulle. Minun on puolestani pakko todeta, että juuri muita vaihtoehtoja ei taajama-alueella olekaan. Kaikki muut etäisestikin turvalliseksi luokiteltavat kulkuväylät hiekoitetaan penkasta penkkaan kaatuilevien kansalaisten korvausvaatimusten pelossa. Eihän sitä toki voi jättää yksilön oman päätöksen varaan, kulkeako hiekoitettua vai hiekoittamatonta kaistaa. Nykyisellään on turha kuvitellakaan käyttävänsä potkukelkkaa saati vetää lapsia pulkassa tai rattikelkassa, ainakaan muualla kuin umpihangessa. Hiekoittamattomat alueet ovat joko pyhitetty hiihtäjille tai laskettelijoille tai vaihtoehtoisesti rakennettu tai annettu metsittyä umpeen. Harrasta siinä sitten muuta kuin välineurheilua.

Kaiken huippu oli viime talvena, kun vastasatanutta lunta kolatessani jyräytin omalla pihallani suoraan koiranp**kaan. Minun puolestani koiria saa pitää myös vapaana, mutta sen verran toivoisin omistajien olevan perillä lemmikkiensä liikkeistä tiheään asutulla alueella, etteivät päästä piskejään sentään toisten pihoille asioimaan.