Homma tuntui toimivan: lapset olivat tyytyväisempiä ja minä sitä myöten virkeämpi. Ehdin selata ja jopa lukea joitakin aikakauslehtiä ja löysin lukemattomia lehtiä inventoidessani lehtikoria. En enää kukkunut yömyöhään ompelukoneella, vaan menin järkevään aikaan nukkumaan ja aamulla olo oli aika paljon tuoreempi.
Eilisaamuna tuumasin, että voisimme sentään kokeilla yhdessä tekemistä. Askartelutarvikkeita selvitellessäni olin löytänyt vanhan Dylonin kangasvärin, joka oli niin ruma "Jungle green", että se joutaisi aivan hyvin epätoivoisiin kokeiluihin. Kankaiden järjestely oli jo paljastanut minun omistavan pari harmaantunutta, risaa ja jopa hieman tahraista lakanaa, joista ei sellaisenaan olisi ollut oikein muuhun kuin öljyrätiksi autotalliin (ja niitä rättejä on jo valmiiksi ylenmäärin). Siispä tositoimiin.
Niinpä istuimme kaikki kolme (tai no, kuopus kiipeili sekä ullakon rappusissa että päälläni, ellei piiloutunut lakanoiden alle) kodinhoitohuoneen lattialla kieputtamassa kumirenksuja lakanoihin. Sen jälkeen kankaat, väri ja suola pesukoneeseen ja odottamaan.
Väri ei ole edelleenkään kaunis, mieleeni tulee lähinnä sairaalanvihreä, mutta kuvioista tuli ihan hauskoja. Sama väri näyttää erilaiselta erityyppisissä kankaissa: vaikka molemmat lakanat olivat valkoisia, oikeanpuoleinen on tiivistä ja sileää, vasemmanpuoleinen "harvempaa". Esikoinen olisi heti halunnut verhot raitakankaasta, minusta näissä olisi potentiaalia lähinnä essuiksi tai kasseiksi. Osa lakanasta jäi yksiväriseksi, siihen osaan suunnittelin esikoisen maalaavan omia juttujaan Kloritella. Mukava ajatella, että kahdesta melko vastenmielisestä asiasta (surkeat lakanat ja ruma kangasväri) tuli jotakin ihan siedettävää ja mahdollisesti hyödynnettävää.
Kommentit