Puvun kangas on naapurin lahjoittamista kankaista löytynyt pienempi tekokuitupalanen, yläreunaa kiertää Eijan lahjoittamaa pitsiä. Sisäpuolelle oli pakko ommella päällystämätöntä kuminauhaa, sillä ilman sitä tai olkaimia liukas kangas olisi valahtanut alas. Helma on huoliteltu saumurin kiertopäärmeellä ja takana on tietysti tuhti tarrakiinnitys. Hunnun pitsi on parin vuoden takaisesta sikasäkki-kangashankinnastani; rypytetty pitsi on ommeltu kuminauhalenkkiin ja päälle on tikattu pätkä vanhasta topista ratkottua pitsinauhaa. Asukokonaisuus kirvoitti 5-vuotiaalta esikoiselta toivomuksen hankkia myös "miesbarbie", jotta hän voisi joskus leikkiä tyttövieraidensa kanssa barbiehäitä. Noinkohan sain tästä oivan syyn katsastella kirpputoreja Ken kiikarissa?
Hääeleganssia tuli täydennettyä muutamin lisävarustein:
Hääeleganssia tuli täydennettyä muutamin lisävarustein:
Kesämorsian voi pukea viilenevässä illassa Altocumuluksen lahjoittamasta Novita Chenillestä neulotun boleron, johon otin mallia Stickatillbarbie-sivustolta, mutta jonka lopulta tein jokseenkin omasta päästä. Talvimorsian puolestaan lämmittelee (teko)turkkinsa sisällä. Jälkimmäisen tekoturkis on jälleen sikasäkkiosastoa, alkuperäinen malli vanhasta käsityölehdestä, tosin reilusti kavennettuna (vaikkakin edelleen liian suurena).
Mikäli ikisinkku-Vieno päätyisi alttarille kaason ominaisuudessa, hän saattaisi pukeutua vaikkapa näin:
Mikäli ikisinkku-Vieno päätyisi alttarille kaason ominaisuudessa, hän saattaisi pukeutua vaikkapa näin:
Käytetty lanka on jälleen Altoculumuksen kätköistä löytynyttä vauvalankaa, neulotun mekon ja virkatun hatun mallit ovat suoraan omasta päästäni. Sisareni kommentoi kauluksen ottaneen selvästi vaikutteita Ril's-mallistosta, mikä oli minusta erittäin suuri kohteliaisuus.
Stickatillbarbie-sivusto on ollut erinomainen ideapankki, mutta sen neulemallien heikkoutena ovat saumat. Paitsi että inhoan kappaleiden yhdistelemistä (kuten käsinompelua yleensäkin), saumoista tahtoo vääjäämättä tulla paksut ja rumat. Niinpä keskityn omissa malleissani siihen, ettei neuleisiin tule yhtään saumaa eikä rumentavia tai hankalia kiinnitysmekanismeja ja ne ovat vähintäänkin melko helposti puettavissa. Siinäpä vasta haastetta kerrakseen barbien epäinhimillisen vartalomallin lisäksi, joten jatkoa seuraa.
Stickatillbarbie-sivusto on ollut erinomainen ideapankki, mutta sen neulemallien heikkoutena ovat saumat. Paitsi että inhoan kappaleiden yhdistelemistä (kuten käsinompelua yleensäkin), saumoista tahtoo vääjäämättä tulla paksut ja rumat. Niinpä keskityn omissa malleissani siihen, ettei neuleisiin tule yhtään saumaa eikä rumentavia tai hankalia kiinnitysmekanismeja ja ne ovat vähintäänkin melko helposti puettavissa. Siinäpä vasta haastetta kerrakseen barbien epäinhimillisen vartalomallin lisäksi, joten jatkoa seuraa.
Kommentit