Pari aivan ihanaa sisustuskangasta verhoiksi tai juhlapöytäliinoiksi. Toisen saattaisi jopa design-orientoitunut isosiskoni hyväksyä sisustuslehdessä esiteltäväksi kelpaavaan citykolmioonsa. Aivan autohullun kuopuksen näköistä fleeceä. Ihastuttavan lilahtavaa marjapuuronpunaista kangasta juhlamekoksi tai paremmaksi takiksi. Mustakirjavia trikoita aivan selvästi minun paidoikseni. Lastenvaatetrikoita, uskomattoman paksua suklaanruskeaa samettia, pellavaa, erilaisia tummanruskeita housukankaita, erikoiskankaita. Kuulemma vielä "ylälaatikot on selvittämättä". Tervetuloa tutut ja tuntemattomat penkomaan, nyt on mistä valita.
Käsityöpostituslistalla sain lisäksi vinkin, että Pikku-Pietarin torikujalla on myynnissä vanhoja Ottobre-lehtiä kahden euron kappalehintaan. Luulin lehtiä kirpputoritavaraksi, kunnes pyrähdin paikalle toteamaan niiden olevan aivan iskemättömiä. Oli aivan pakko ostaa viisi jo ihan yleissivistyksen vuoksi. En luultavasti malta pitää käpäliäni erossa lehdistä tulevana viikonloppuna, siitä kivoja malleja niissä oli tarjolla myös pojille.
Oikeanpuoleiset lehdet (yksi Novita ja kolme Kauneimmat Käsityöt -lehteä) pelastin äitini kaapista. Niissä tuskin on mitään kovin sykähdyttävää, mutta ne ovat kyllä riemastuttava läpileikkaus aikakautensa muodista vuosilta 1989 ja 1995. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin minäkin saan kasarivalaistuksen. Toivottavasti en ikinä.
Käsityöpostituslistalla sain lisäksi vinkin, että Pikku-Pietarin torikujalla on myynnissä vanhoja Ottobre-lehtiä kahden euron kappalehintaan. Luulin lehtiä kirpputoritavaraksi, kunnes pyrähdin paikalle toteamaan niiden olevan aivan iskemättömiä. Oli aivan pakko ostaa viisi jo ihan yleissivistyksen vuoksi. En luultavasti malta pitää käpäliäni erossa lehdistä tulevana viikonloppuna, siitä kivoja malleja niissä oli tarjolla myös pojille.
Oikeanpuoleiset lehdet (yksi Novita ja kolme Kauneimmat Käsityöt -lehteä) pelastin äitini kaapista. Niissä tuskin on mitään kovin sykähdyttävää, mutta ne ovat kyllä riemastuttava läpileikkaus aikakautensa muodista vuosilta 1989 ja 1995. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin minäkin saan kasarivalaistuksen. Toivottavasti en ikinä.
Kommentit