Esikoulun mukanaan tuomaan uuteen elämänrytmiin sopeutuminen on vaatinut veronsa. Kun viime viikolla minulle avautui mahdollisuus hemmotella itseäni ompelemalla kesken päivän - kuopus nukkui päiväuniaan ja esikoinen kyläili uuden eskarikaverinsa luona -, päätin lohduttautua tekemällä itselleni laukun. Hyvät kaavat oli sopivasti tarjoiltu käsityöpostituslistalla ja Altocumuluksen laukkuprojektin rohkaisemana uskaltauduin minäkin tositoimiin.


Kassi on luultavimmin melko suora kopio erään suuren ja menestyneen yrityksen olkalaukusta. Se on ilmiselvästi suunniteltu naisille, jotka kantavat mukanaan puoli omaisuutta. Minä en ole niitä naisia. Kuljetan mukanani yleensä vain lompakon, kännykän ja avaimet - ne mahtuvat mainiosti tämän laukun vetoketjutaskuun. Mitä ihmettä kuljetan itse kassissa? Ehkä tästä tulee vaihtoehto hoitorepulle, jossa on aina muutama vaippa, harso, likavaippapussi ja vaihtovaatteet lapsille. Ainakin olkahihna on tarpeeksi pitkä yltääkseen kärryjen aisan ympärille.
Koska pellavakankaita oli enemmänkin, harrastin muutama päivä myöhemmin lisää ompeluterapiaa:

Pahoin pelkään, ettei kahta ilman kolmatta (tai neljättä ja viidettäkin, jos kankaita vain riittää). Minusta laukut ovat joka tapauksessa sen verran hienoja, että niitä viitsisi antaa lahjaksikin. Jos en keksi lahjalaukuille sopivia saajia, aion diilata pari kassia vaihdossa (sukka-)lankoihin, meninhän ilmoittautumaan elämäni ensimmäiseen blogitempaukseen, Sukkasatoon.
Kommentit