Saatuani naapurilta upeaa liukuvärjättyä villalankaa en voinut välttyä kauempaa Revontulelta. Se syntyi jo marras-joulukuussa, mutta motivoituminen pingottamiseen otti taas aikansa ja vasta joulun jälkeen sain viimeisteltyä huivin käyttökuntoon.

Ajattelin ensin pitää huivin itse, mutta en usko sen pääsevän ansaitsemaansa käyttöön, eihän näin kaunista käsityötä voi jättää pelkästään kotona pidettäväksi. Niinpä taidan lahjoittaa tämän(kin) huivin sisarelleni, jonka yllä asiakaspalvelutyössä Revontuli saa ansaitsemaansa julkista huomiota ellei peräti ihailua.
Kommentit