Isäni täyttää tänään pyöreitä vuosia. Perheemme on erikoistunut vaatimattomiin juhlallisuuksiin - blogimies ja allekirjoittanut menivät aikanaan salaa naimisiin maistraatissa eikä lapsille ole järjestetty minkään valtakunnan nimijuhlia - eikä ole vaikea käsittää, mistä juhlakammo on peritty: isäni nimittäin kieltäytyi pitämästä syntymäpäiväjuhlia niitä halajaville sisaruksilleen. Ainoa myönnytys oli ravintolalounas blogiperheen kanssa.

Niinpä lahjontakin suoritetaan vaatimattomasti matalalla profiililla. Aivan lahjatta en halunnut isäni täysiä kymmeniä ohittaa, joten ompelin hänelle aina tarpeellisen kangaskassin:

Kassin mitat ja malli on Suuresta Käsityölehdestä 4/2005, vain rivat tein mielestäni ohjetta siistimmin ja tukevammin. Kangas on tietysti varastoista pengottua (sikasäkkiosastoa muistaakseni) ulkoilukangasta, joten sen pitäisi suojata kuljetettavat tavarat kuraroiskeilta. Sisäreunassa on kiinteä tasku, johon kassin saa siististi taiteltua:

Ohjeesta poiketen laitoin taskuun nepparin niin, että kassin ollessa käytössä tasku ei repsota hankalasti auki.

Ei merkkipäivää ilman omatekoista korttia.

Pohja vanhan kirjoituslehtiön takapahvia, pitsinauhat muinoisesta helletopista, kangassoiro sikasäkistä, vihreä neuloshuopa naapurilta ja langat kukkaan ystävältä. Aika mukava kimara sekalaista kierrätettyä. Esikoinen tosin totesi, että kortti on aivan liian hörsö ukille, mutta kai raavas mies vähän hömppääkin kestää...