Nähtyäni Novitan talven 2009 lehden naapurillani olin iloisesti yllättynyt, sillä siinä oli montakin toteuttamiskelpoista mallia. Kun äitini sattui vielä ostamaan lehden itselleen neuloakseen esikoiselleni villapaidan, pääsin pidemmäksikin aikaa käsiksi lehteen. Hyvin nopeasti ensimmäiseksi isommaksi projektiksi valikoitui toispuoleinen lyhythihainen neulejakku, johon päättelin naapurilta saatujen Novita Ainojen soveltuvan vallan mainiosti. Tein suuntaa-antavan mallitilkun ja tikuttelin menemään yhtenä kappaleena alhaalta ylös saakka, hihasilmukatkin loin erilliselle langanpätkälle, jonka sai purettua pois ja joustimen neulottua suoraan jakkuun kiinni - ei yhtään ommeltavaa saumaa siis. Kastelin koko komeuden ja levittelin kylppärin lattialle kuivumaan, sopivat napitkin löytyivät, joten koittihan se sovittamisenkin aika...
Sen siitä saa, kun ei ota tosissaan mallitilkun kertomaa. Vitosen puikolla neulottuna tiheydeksi tuli noin 14 s / 10 cm, kun se mallissa tuli olla 13 s / 10 cm. Päättelin kompensoivani tilanteen etenemällä XL-koon mukaisin silmukoin. Paha vain, että päätyessäni lopputuloksessa korkeintaan niukkaan L-kokoon neule jää auttamattomasti liian pieneksi. Tai ehkäpä sittenkin niin, että joululahjapaketista putkahtaneen Nintendo Wiin Fit Plussan body testin karu totuus - minulla on painoindeksini perusteella jokseenkin 10 kg matkaa normaalipainon ylärajalle - realisoituu juuri tässä: en siis enää mahdu edes L-koon vaatteisiin.
Neule kulutti kaikki purku-Ainot ja kerän iskemätöntä, yhteensä 470 g lankaa. Nyt mietin, antaisinko sittenkin tämän tekeleen minua viitisen senttiä pidemmälle ja yli 20 kg hoikemmalle sisarelleni - hänelle se tosin voi olla auttamattoman suuri. Tai voisihan jakkua pitää noinkin, jos ei muuten niin tylynä muistutuksena Wiihinkin kirjaamastani painotavoitteesta.
Jälleen pahoittelut heikosta kuvasta. Ainahan voin syyttää pimeyttä / tummaa lankaa / itselaukaisimen käyttöä / vanhaa kameraa tai kaikkien näiden yhdistelmää, mutta syytteistä lienee ponsi poissa, kun olen lähinnä kiitollinen, etteivät ihan kaikki kurvit kuvasta erotu.
Edit: Ai niin, ne napit. Ne on saatu kälyltä, joka taannoin raivasi varastojaan ja lahjoitti minulle kaikkea mukavaa, kuten esimerkiksi ison pussillisen erilaisia nappeja. Neulejakkuuni valikoituivat nämä:
Muovia ovat, mutta näyttävät erehdyttävästi puulta ja hyvä niin.
Kommentit