Esikoinen onnistui hukkaamaan (onneksi väliaikaisesti) hänelle syksyllä neulomani villasukat juuri sopivasti pakkaskauden alettua. Kuvittelin lapsillamme olevan pilvin pimein varavillasukkia, mutta niin vain kävi, että kaapista löytyi vain mummon neuloma pari, joka ei väriensä puolesta kelvannut. Liian siniset, kuulemma. Niinpä talutin esikoisen sukkalankalaatikkoni ääreen ja annoin melko vapaasti valita mieleiset värit. Lapseni tosin tarttui ensimmäisenä Marks&Kattensin Fame Trendiin, jonka olin viime kesänä ostanut heräteostona ja jota olen jemmannut omiin polvisukkiin. Lempeästi ohjailin siis esikoistani hieman paksumpien (ja edullisempien) lankojen äärelle. Järkyttävän nopeasti neuloutuivatkin nämä perusvillasukat kokoluokkaa 34-35:
Lankana tumma oliivinvihreä Gjestal Maija (55 g) ja omenanvihreä Vuorelman Veto (10 g), puikoissa mittaa 3 mm ja silmukoita 48. Varren 2 o, 1 n -joustinneule jatkuu terän päällä kärkikavennuksiin saakka, kantapää ranskalainen ja kantalappu joustinneuletta. Esikoinen itse määritteli raitojen asemoinnin: ei yhtään raitaa varteen, mutta koko terä raidoitetaan, tyytyväinen tuntui olevan lopputulokseen ja se on pääasia. Minua ilahdutti neulomisen helppous: pitkästä aikaa projekti, jota ei tarvinnut purkaa (lukuunottamatta muutamaa kerrosta ensimmäisen sukan terästä, kun huomasin neuloneeni aivan liian pitkälle).
Suunnitelmissani oli myös kokeilla, miten Novitan Luxus Stone soveltuu huovuttamiseen. Neuloin 5 mm pitkällä puikolla magic loop -tekniikalla ja Tellun blogin ohjetta vapaasti seuraillen (tosin 36 -> 40 silmukalla) nämä:
Kyllä ne aivan symmetriset ovat, vaikka kuva jotain muuta yrittää väittää. Valmistuttuaan lapaset vaikuttivat aavistuksen nafteilta huovuttamista ajatellen, joten puolileikilläni käskin miestä kokeilemaan lapasia, olihan hän jo aikaisemmin maininnut kaipailevansa lisälämmikettä talvirukkasten sisälle. Lapaset osoittautuivatkin juuri sopiviksi sekä käteen että rukkasten alle, joten huovuttaminen sai jäädä - kuvaamistakin varten lapaset piti käydä kiskomassa hetkeksi pois rukkasten sisältä, jonne mies ne välittömästi jemmasi. Lankaa kului yllättäen vain noin 80 g, joten lankaa jäi vielä huovutuskokeiluihinkin.
PS. Viime vuoden viimeisenä työnä neuloin tämän kännykkäpussin Rondo Panda Sportista, siitä samasta, jota jo huovutin pilalle tossukokeilussani:
Tarkoituksenani oli neuloa ja huovuttaa kännykkäpussi kälylleni, mutta pussukka huopui pesussa vieläkin liikaa (ja lanka lenkittyi edelleen rumasti), vaikka tällä kertaa heitin tekeleen pyykin sekaan 40 asteen pesuun kuudenkympin sijaan. Väkivalloin venyttämällä sain kittanan juuri ja juuri oman puhelimeni mentäväksi, yhtään pidempi malli (esimerkiksi esikoiseni nokialainen) ei pussiin mahdu. Varastoista löytyi onneksi sopiva nappi, muuhun koristeluun en viitsinyt ryhtyä. Napakkuutensa ansiosta pussukka on kyllä käytännöllinen, joten otin sen aktiivikäyttöön entisen likaannuttua pesukuntoon. Vaan vielä minä tuon Panda Sportin kesytän ennen kuin se loppuu tyystin, pidän väristä ja uskon vakaasti, että tarpeeksi hellävarainen huovutus palkitsee tekijänsä.
Kommentit