Olen etuoikeutettu, kun sekä äitini että anoppini ovat kertakaikkisen mukavia ihmisiä. Tänäkin vuonna halusin muistaa heitä omatekoisillä korteilla.

Anopin kortti on vihreäsävyinen ja siinä on tuo virkattu Fan Bookmark ripustettuna hännästään korttiin leikattuun loveen. Anoppi on kova lukemaan, joten hän voi halutessaan ottaa kirjanmerkin oikeaankin käyttöön - tai jättää sen koristeeksi korttiin. Ruusu on väkerretty paperinarusta, siskoni oli käynyt ottamassa oppia taitokeskuksen ystävänpäiväaskarteluillassa ja jakoi mallin salat kanssani.

Äidille rakentelin ruskeasävyisen kortin, tuo pikkuvirkkaus oli jo valmiina odottamassa sopivaa kohdetta. Muut materiaalit ovat myös kaapista löytynyttä ja osin kierrätettyä. Ruskealle pohjalle oli tarkoitus kirjoittaa jotakin ("Äidille" tai päivämäärä), mutta en löytänytkään kätköistäni valkoista tussia.

Innostuin paperinaruruususta siinä määrin, että näpertelin niitä useammankin ja kehittelin yksinkertaisen kortin niiden ympärille.

 

Esikoisen iltapäiväkerhon tädit saavat huivien lisäksi tällaiset pikkukortit, pohja on samaa vihreänsävyistä pahvia kuin anopin äitienpäiväkortissa, päälle on liimattu kimaltelevaa koristepaperia (molemmat muistaakseni Eijalta saatuja). Tein myös esikoisen opettajalle ruusukortin, mutta siitä tuli niin yltiöhempeä, että taidan tehdä sen kokonaan uusiksi. Niin kamala siitä oikeastaan tuli, etten kuvaakaan suostu julkistamaan...

Kummipoikani 14-vuotissynttäreillekin tein kortin. Teini-ikäisille pojille onkin melko haastavaa miettiä sopivaa korttikompositiota, tällä kertaa päädyin mustan ja harmaan liittoon.

Mustalla pahvilla on harmaata kuviopaperia (tämä karhusoiro on peräisin yhden pahvinipun vyötteestä), rikkinäisen vetoketjun puolikas ja harmaata satiininauhaa. Ei mikään taiteen riemuvoitto, mutta kelvatkoon.

Näiden korttien myötä toivotan kaikille äideille ja äidiksi toivoville onnellista äitienpäivää!