SYT-hengessä ompelin tämän pussukan kiitokseksi taannoin saamistani langoista:

Viimeinen pala verhopellavaa (alunperin naapurilta peräisin), kaunista puuvillapitsinauhaa (muistaakseni Eijalta), kolme perusmuovinappia, purjerenkaat ja anorakkinyöri omista varastoista. Yksinkertainen, mutta ei hassumpi.

Lasten etelänserkkutyttö sai puolestaan nämä kännykkäpussit odottamaan ensi syksyä ja ekaluokan aloitusta:

Kukkapussukka oli ensimmäinen prototyyppi ja sen läppä jäikin paitsi aavistuksen lyhyeksi, myös vähän vinoon. Farkkukankainen onnistuikin jo sitten toivotusti, vaikka aivan priima ei tietenkään tämäkään ole. Molemmat päällyskankaat ovat "sikasäkkihankintaa" ja molemmat pussit on kokonaan vuoritettu kierrätyslakanakankaalla, kukat olen joskus ostanut Euronkankaasta puoli-ilmaiseksi.

Blogimies innostui hankkimaan lähes 10-vuotiaalle kamerallemme seuraajan, näppärän kokoisen Canonin pikkupokkarin. Sillehän piti tietysti ommella suojapussi.

Ensimmäinen pussi (vasemmalla) on sekundaa, läppä kun jäi lyhyeksi suhteessa varsin alas ommeltuun tarrakappaleeseen ja ideani muuttaa ompelujärjestystä osoittautui sekin huonoksi. Kakkosversiosta (keskellä) oli tulla liian syvä, mutta onneksi oli varaa ottaa pohjasta erilusti sisään ja pussista tuli ihan asiallinen. Samalla tulin ommelleeksi vielä yhden kännykkäpussin, joka tuskin jää viimeiseksi lajissaan. Farkkukangas on sikasäkistä, ruudullisesta nallekankaasta olen ommellut reilusti yli 10 vuotta sitten veljentyttärelle punaisella vuoritetun takin. Vuorina näissäkin on kierrätyslakana.

Tulkoon esitellyksi myös yksi pikakortti, jonka väsäsin kiireessä kuopukseni ystävän 4-vuotissynttäreille:

Laivamiehelle merihenkistä: pakkausaaltopahvia, kuva lahjapaperista sekä juuttinarua. Tämän kortin mukana meni Pelastuslaiva Elias -DVD, joten teemassa pysyttiin mukavasti.