Jostain (en muista enää mistä) luin, että lakastuneilla kielonlehdillä voi värjätä lankaa. Vaikka jokin aika sitten taisin vannoa värjäyskokeiluiden olevan ohi osaltani, inspiraatio iski takavasemmalta ohittaessani lähimetsikön kielokeskittymän. Keittoliemi vaikuttikin todella lupaavalta, aluksi kielonlehdistä irtosi punertavaakin väriä, josta innostuneena päätin keitellä lehtiä oikein kunnolla. Ei ehkä olisi kannattanut, sillä pidemmän päälle lehdistä alkoi irrota enenevässä määrin ruskean lisäksi myös keltaista ja lopputulos oli kaikkea muuta kuin tyydyttävä.

Värjäysmetodini oli sama kuin ennenkin: aluna suoraan siivilöityyn värjäysliemeen ja perään kuiva vyyhti tällä kertaa pohjaväriltään vaalean harmaanruskeaa Seiskaveikkaa (pohjalanka kuvassa vertailun vuoksi). Aikani hämmentelin soppaa, tällä kertaa huuhtelin ja pesin langan jo samana iltana. Kuten kuvasta näkyy, väri on jokseenkin ripulinruskea kaiken punaisen tartuttua emalikattilani pintaan.

Langasta teki mieli päästä pikaisesti eroon, joten päätin neuloa siitä isot miesten sukat Joulusukat 2010 -keräykseen.

Näissä varresta aloitetuissa sukissa on 56 silmukkaa ja ne on neulottu 3,5 mm puikoilla. Värjääminen teki langasta tällä kertaa poikkeuksellisen nihkeää ja karkeaa, aivan kuin olisi neulonut kuitunarua langan sijaan. Lopulta sukille tuli kokoa arviolta komeat 47-48 (hivenen olivat siis isot blogimiehen 45-46 koon kanoottiin) eikä lankaa jäänyt kuin pikkunötteröt.

Sukkien ulkosyrjään neuloin tuollaisen palmikonnäköisen virityksen tuomaan herrasmiesilmettä. Tiedä sitten, miten paljon sekään pelastaa sitä, että näyttää kuin käyttäjä olisi päästänyt löysät sukilleen. Isossa sukkakuvassa väri on ehdottomasti liian positiivisesti beige, todellisuus on selvästi keltaisempi ja vastaa paremmin tuota lähikuvaa. Neulominen oli aikamoista puurtamista ruman värin ja nihkeän langan vuoksi, mutta toivottavasti nämäkin sukat kuitenkin ilahduttavat saajaansa.