Joulu meni jo hyvän aikaa sitten, mutta innostuin silti ompelemaan yksinkertaisia lahjapussukoita lähinnä joulua ajatellen. Vuosi vuodelta nimittäin ahdistaa yhä enemmän se turha lahjapaperin haaskaus, joka on sekä epäekologista että silkkaa rahan tuhlausta. Jospa vähitellen edes osan lahjoista voisi sujauttaa pusseihin, joita voisi käyttää vuodesta toiseen.

Toiset ompelevat kauniita pusseja sisustukseen sopivista tildakankaista ja ostavat vartavasten sieviä nauhoja pussien sulkemiseen ja koristeluun. Tyylilleni uskollisena minä tein omat pussukkani kaikenlaisista kaapista löytyneistä jämistä ja se tietysti näkyy lopputuloksessakin.

Vihreän puuvillakankaan piristykseksi ompelin viime kesänä virkkaamiani pikkupyörylöitä. Kangas on muistaakseni second hand -hankinta, virkkuitten lanka lahjoituksena saatua ja nauhat sekalaisia puuvilla- ja satiinivinokaitalepätkiä jostain parin euron "askartelupussista". Sulkunauha on ommeltu suunnilleen keskikohdastaan pussin sivusauman kohdille, jottei nauha katoa lahjahuumassa. Tai voihan sen muotoilla toisinkin: olin liian laiska ompelemaan pusseihin minkäänlaisia nauhakujia, pussinsuutkin on huoliteltu pelkästään saumurin kiertopäärmeellä.

Punainen kangas on luultavasti ollut alunperin vanhempieni keittiössä joulukappana. Virkkuitten langat ovat jälleen second hand -osastoa, toinen nauhoista on askartelupussista ja toinen jo aikaa sitten lahonneiden collegehousujen vyötärönyöri. Oikeanpuoleisen virkkausmallin taisin löytää Crochet Pattern Centralin kautta, kun etsin ilmaisia tähtivirkkausmalleja. Nämä pussit ovat selvästi vihreitä suurempia, joten näihin mahtuisi jo vaikkapa parinkympin arvoinen Lego-paketti.

Siniset pussukat ovat aika pieniä. Nämäkin kankaat ovat käyttämättöminä saatuja second hand -paloja. Virkkausmallit ovat puolestaan kaikki vanhasta "Virkkaa tähtiä" -kirjasta, jonka pelastin itselleni jo aikaa sitten kirjaston poistomyynnistä. Virkkuulangat ovat edelleen lahjoituksina saatuja ja satiinivinonauhanpätkät askartelupussista.

Tämä on mielestäni kaunein kaikista pusseista, se on myös ainoa vuoritettu, sillä päällikangas on jokseenkin läpikuultavaa. Molemmat kankaat olen saanut jo vuosia sitten lahjoituksena, päällikangas ehti palvella jonkin aikaa takkahuoneemme kappanakin; nauha on tässäkin vanhaa collegehousujen vyötärönyöriä.

Ihastuin kovasti tämän pussin koristeeksi päätyneeseen virkkausmalliin, joka sekin löytyi Crochet Pattern Centralin Stars-valikosta. Tulinkin virkanneeksi näitä tähtiä kaikkiaan kahdeksan, joista yhdestä ehdin jo tehdä kirjanmerkin lisäämällä tähteen "hännän". Loput päätynevät uusien lahjapussukoiden koristeiksi, sillä tätä samaista kangasta on toki paljon jäljellä samoin kuin vuorikangastakin.

Eiväthän nämä totta tosiaan vedä vertoja kaikille niille ihastuttaville pussukoille, joiden kankaat ja koristeet on hankittu harkiten ja joihin on ommeltu siistit nauhakujat. Yritän lohduttaa itseäni sillä, että nämä omat pussini ovat se ekologisempi vaihtoehto, joka ei aiheuta minkäänlaista tuotantosignaalia, vaan hyödyntää jo jotakin olemassa olevaa ja muutoin pääosin tarpeetonta materiaalia. Nuukailija minussa hyrisee tyytyväisyydestä, sillä pussukat eivät maksa minulle näin tehtynä mitään, vaan lahjapapereista säästynyt summa on todellinen puhumattakaan siivoamisen helppoudesta verrattuna järkyttävään paperi- ja lahjanarusilppuun. Sitä paitsi pussukoihin saa helposti upotettua juuri niitä pieniä virkkauskokeiluja, jotka ovat niin hauskoja, mutta ah niin turhia...

ETA: MariJ nosti esiin kommentissaan hyvän pointin lahjojen ekologisuudesta ylipäänsä. Meillä onkin pidetty aikuisten kesken lahjattomuussopimus jo vuosia, joten paketteja laitellaan lähinnä (omille) lapsille. Näin pystyn itse valvomaan lahjapussien kiertoa. Osa pusseista lähtenee toki oman kodin ulkopuolellekin, mutta lähinnä sellaisille, joiden kuvittelen osaavan arvostaa kangaskäärettä. Tai sitten laitan mukaan lapun, jossa kerron pussin ideasta.