... tulikin neljä lahjapussukkaa.

En ole ollenkaan tilkkuihmisiä, kärsivällisyyteni ei riitä tilkkuilussa vaadittavaan tarkkuuteen eikä värisilmäni sommitteluun. Sen sijaan se, jolta muutama vuosi sitten ostin puoli-ilmaiseksi laatikkokaupalla kankaita katsastamatta sen tarkemmin laatikoiden ja pussien sisältöä, on ilmeisesti ollut ainakin jossain vaiheessa innostunut tilkkutöistä. Mikään muu ei nimittäin selitä sitä, miksi sikasäkkiostokseni mukana tuli hämmentävän paljon 5 cm leveitä, pitkiä kangassoiroja.

Joskus aikoinaan ompelin osan soiroista yhteen ja tein niistä pari tavallista kangaskassia. Penkoessani hiljattain joutavaa saumuroitavaa esikoiselleni törmäsin taas kangassoiroihin ja muistin kroonisen kangaskassipulamme. Jonkin mielenhäiriön vallassa ajattelin ommella soiroista taas kasseja sen sijaan, että a) olisin ostanut (melko varmasti epäeettisesti tuotettuja) halpakasseja 90 sentin kappalehintaan lähimarkettimme kassalta tai b) ommellut kassit suuremmista kangaspaloista, joita on kyllä riittämiin loputtomalta tuntuvassa kangasvarastossani.

Sen sijaan, että olisin yhdistänyt saman kuosin kankaat yhteen kuten aikaisemmin, päätin lähteä rakentelemaan hirsimökki-tilkkublokkeja. Tositilkkuilijat (sellaiset kuten esimerkiksi Vekki, joka tekee hämmästyttävän monimutkaisia tilkkutöitä hämmästyttävän nopealla aikataululla) saattaisivat saada hengenahdistusta työskentelymetodistani: leikkelin paloja sitä mukaa kun blokki kasvoi ja mikä pahinta, saumuroin palat yhteen. Silittämistäkään en harkinnut kuin ehkä kolmen sekunnin ajan, kunnes hylkäsin sen täysin sopimattomana toimenpiteenä boheemiin tapaani toimia.

Vasemmanpuoleiseen pussiin tein alunperin kahvatkin, mutta koska en pystynyt kuvittelemaan kenenkään perheestämme kuskaavan ruokaostoksia moisessa ruutuhökötyksessä, purin kantohihnat pois ja päätin pussin sopivan paremmin lahjakääreeksi. Oikeanpuoleisesta pussista voi hyvin huomata, etten viitsinyt kiinnittää suurtakaan huomiota isompiruutuisen kankaan väreihin ja sommitteluun. Toisen pussinsuun huolittelin saumurin kiertopäärmeellä, toiseen ompelin varastojeni uumenista löytynyttä vinonauhaa, solmimisnauhoina on puolestaan mitä-lie-jämää askartelupusseista. Näissä pusseissa alakulmat on otettu sisään.

Eihän se hulluus kahteen pussiin päättynyt, vaan soirot vaivasivat pakkomielteen omaisesti siihen saakka, kunnes niitä oli jäljellä liian vähän yhteenkään järjellisen kokoiseen pussiin. Niinpä syntyi vielä kaksi pussia lisää.

Ensin syntyi vielä yksi hirsimökkiblokkipussi, tällä kertaa vihreästä ruutukankaasta yhdistettynä voimakaskuosiseen puuvillaverhokankaaseen. Tämän pussin osalta tunnustan, että etsin verhokangassoiroista eniten vihreää sisältävät pätkät toiselle puolelle ja persikkaiset toiselle puolelle. Jäljelle jääneistä pätkistä sain rakenneltua vielä tuon oikeanpuoleisen pussukan. Näistä pusseista jätin kulmat viistoamatta ihan laiskuuksissani.

Nyt jäljellä on vain pieniä askartelupaloja alunperin pienestä pussillisesta kapeita kangassoiroja. En ole lainkaan varma, oliko tämä(kään) projekti mikään järjen riemuvoitto (käsityötaiteesta puhumattakaan), mutta hauskaa ainakin oli ja samalla askartelukaapin tilkkuhyllylle tuli mukavasti lisää tilaa.