Viime kesänä tulin sortuneeksi SPR:n Kontissa lankaan, jonka arvelin olevan ehtaa villaa. Koska olin asettanut helmikuun lankahamsteroinnin yhdeksi tavoitteeksi saada neulottua myös huivilankoja vähemmäksi, kerin urhoollisesti kirppislangat ja ryhdyin tositoimiin. Ensimmäiseksi malliksi valikoitui Suvi Heikkilän Lumi. Koska lankani oli paljon ohjeenmukaista ohuempaa, otin käyttöön 3 mm puikon ja päätin neuloa enemmän kerroksia sekä alun sileään osaan että reunan lehtikuvioon.

Lopulta neuloin sileää osuutta niin, että silmukoita oli 197 ennen lehtikuvion aloittamista. Reunapitsiä neuloin pari mallikertaa ohjetta enemmän. Näin syntyi melko iso (150 x 80 cm), mutta kevyt huivi, lankaa kului vain 60 g.

Kyllähän se kaunis on, mutta tuskin osaan näin isoa huivia itse käyttää, niinpä tämä mennee lahjalaatikkoon odottelemaan sopivaa saajaa - ellei sitten äitini innostu huivista niin, että haluaa sen itselleen.

Huivia neuloessani mielessäni kyti epäilys, voiko näin pehmeä kirppislanka sittenkään olla villaa. Niinpä otin nöttösen lankaa ja poltin sen. Hienojakoista tuhkaahan siitä tuli, kun hiiltyneen polttojäänteen sormien väliin puristi. Ihan en polttokokeeseenkaan uskonut, joten otin toisen nöttösen ja hankasin sitä kuumassa vedessä. Kun lankapallero huopui jo muutamasta hieraisusta, päätin lopulta uskoa langan tosiaan olevan juuri sitä mitä pitikin: puhdasta villaa.

Lankaa jäi vielä reilusti yli puolet hankitusta, joten lisääkin huiveja on tiedossa. Eikä muuten tämä huivi ole materiaalikustannuksilla pilattu, kun langan arvoksi jäi sen osalta 1 €...