Lankalahjoitusten myötä innostuin taas valtavasti sytomyssyjen tekemisestä. Kumma juttu, miten jotkin asiat vain imaisevat mukaansa, kuten minun kohdallani nämä pienet hyväntekeväisyysneuleet ja -virkkuut. Lahjoituslangat olivatkin hyvä tekosyy perata pitkästä aikaa Ravelryn ilmaisia hattuohjeita.

Heti saatuani käsiini puolisentoista kerää Elannin Sonataa (100 % merseroitua puuvillaa) tiesin haluavani virkata siitä Urban Shells Beanien (Rav-linkki). Alkuperäisessä ohjeessa päälaki on tasainen, itse päätin tehdä siihenkin kohopylväitä. Syvyyttäkin virkkasin yhden kerroksen enemmän. 4 mm koukulla lankaa kului 70 g ja hattu venyy aika mukavasti melko isoonkin päähän (kuvassa se on kuopukseni 54-senttisessä päässä). Tarvitseeko muuten mainitakaan, että minusta tuo viininpunainen väri on aivan ihana...?

Paikallisen kanssaneulojan lahjoittamasta kerästä Marks&Kattensin Avanti Cotton -lankaa neuloin Butterfly Hatin. Tämäkään malli ei säästynyt kokonaan muokkauksilta, sillä vaihdoin aloitusreunan 2 o, 2 n -joustinneuleen 3 o, 2 n -joustinneuleeksi, se kun minusta istui loogisemmin tuohon kymmenen silmukan levyiseen perhosmallikertaan. Lisäksi luin päälaen kavennusohjeita huolimattomasti, joten kavennusosasta puuttuu yhteensä neljä kerrosta, ylimmät perhoset ovat siis vain neljän lankalenkin korkuisia. Virhe oli oikeastaan aika onnekas, sillä lanka kului näinkin lähes loppuun. Reunajoustin on neulottu 3 mm puikolla ja loput 3,5 mm puikolla, lopputulos mahtui kivasti ainakin äitini 54-senttiseen päähän. Todellisuudessa myssy on ehtaa kasarimintunvihreää, ei turkoosia kuten kuva yrittää väittää. Minusta muuten nuo "perhoset" näyttävät enemmän joiltakin muilta ötököiltä, esimerkiksi kymmenjalkaisilta hämähäkeiltä...

Perhosteema jatkui, kun halusin kokeilla Olivia's Butterfly Hat -virkkausohjetta. Paha vain, ettei minulla ollut riittävästi mitään tyttömäistä väriä, joten päätin yhdistää kaksi jämää. Eihän siinä hyvä heilunut.

Lila on The Cotton Gardenin Erican jämät, pinkki Novitan Tennesseetä. Virkkailin tätä 3,5 mm koukulla ja lisäsin reunaan vielä rapuvirkkausta. Lopulta päätin tämän olevan niin kammottava, että purin koko hökötyksen ja päätin käyttää langat jotenkin toisin (yksi käyttökohde on jo esitelty aikoja sitten isoäidinneliöpalana). Lopulta keksin yhdistää pinkin harmaaseen:

Mallina oli norjankielinen (!) ilmaismalli Boblehuen, jonka löysin Ravelrystä. Jouduin toki muokkaamaan paksummalle langalle kirjoitettua ohjetta sopimaan Tennesseelle ja 3 mm puikolle sekä käytettävissä oleville lankamäärille, joten yläosa jäi yhtä mallikertaa alkuperäistä matalammaksi. Yllättävän hauska tästä pienehköstä myssystä lopulta tuli. En ole koskaan neulonut tai virkannut ruotsiksi saati norjaksi, mutta niin vain lukioajan jälkeen käyttämättä jäänyt ruotsin kielen taito auttoi ymmärtämään norjaksi kirjoitetut ohjeet ongelmitta.

Koska valtaosa valmistuvista sytomyssyistä on selvästi tytöille tai naisille suunnattuja, yritän jatkossa lahjoituslankojen sallimissa rajoissa muistaa myös neutraalimmat mallit. Niinpä neuloin Altocumulukselta saatujen puuvillalankojen lopuista keväisen unisex-perusribbipipon.

Puikko 3 mm, silmukoita muistaakseni 110 ja lankoja yhteensä vajaat 50 g, siinäpä sellainen keskikokoinen - tai paremminkin moneen kokoiseen päähän passeli - hattu.