Patalappuja on kertakaikkisen mukava virkata, vaikka itse käytänkin lähinnä kankaisia patakintaita.

Annelin blogista bongasin mallin, jota oli pakko päästä kokeilemaan. Langaksi valikoitui viime kesäisessä Kalakukko-käsityövaihdossa Napit puuttuu -blogin Tiinalta saamani ruskea "lumppuvillalanka" sekä naapurilta saatu, jo kertaalleen neulottu ja purettu tuntematon lanka, jonka uskon senkin olevan täyttä villaa. Alkuperäistä ohjetta modifioin sen verran, että kukkasiin tuli vain 14 terälehteä, sillä näinkin tekele uhkasi jäädä laineille. Reilu höyrysilitys ja pingottaminen tekivät kuitenkin onneksi tehtävänsä. Lumppulanka oli siitä metkaa, että sen paksuus vaihteli, joten ensimmäinen patalappu on selvästi toista suurempi ja paksumpi, mutta ihan selvästi nämä ovat pari kuitenkin.

Jonnekinhan ne lumppulangan loput piti upottaa samoin kuin keltainen villalankakin. Koska isoäidinneliöitä on niin hauska virkata, päätin soveltaa niitä patalappuihin.

Ja koska isoäidinneliö on yksin liian harva patalapuksi, piti taakse virkata vähän tiiviimpi kerros.

Hullulla on hullun tuuri: molemmat langat loppuivat käytännössä kokonaan, viimeiset metrin pätkät heitin suosiolla roskiin. Nämä kaksi ruskean ja leijonankeltaista patalappuparia kävisivät oivallisesti veljeni keittiön väritykseen, mutta kukat taitavat olla poikamiestalouteen liian feminiiniset. Laitan harkintaan, josko veisin isoäidinneliölaput veljelleni "ihan muuten vaan".

Tyyne-patalapussa puolestaan viehätti hieno pintastruktuuri ja se, että sen saattoi toteuttaa ohuemmastakin langasta. Oivallinen kohde hankalille huivilanganjämille siis!

Itse käytin siis vaaleanvihreää TeeTeen Kamenaa ja tummanvihreää, käsinvärjättyä villapellavalankaa sekä 2,5 mm koukkua. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen jätin reunuksen virkkaamatta, sillä tykästyin tähän reunuksettomaan ulkoasuun kovin. Mikä hauskinta, Kamena loppui käytännössä kokonaan.

Naapuri lahjoitti minulle myös joitakin paksuja jämälankoja, joille oli vaikea keksiä käyttökohdetta. Onneksi sain päähäni kokeilla, miten African Flower Hexagon taipuisi patalapuksi.

Keskustan virkkasin ihan huvin vuoksi itse lupiininkukilla värjäämäni Seiskaveikan jämällä, tummanruskea lanka on Novitan Ainoa ja oranssi jotakin tuntematonta (villa)lankaa. Koukussa oli mittaa peräti 6 mm, alkuperäiseen kuusikulmiomalliin lisäsin vielä yhden kerroksen pylväitä ja uloimmaksi kiinteitä silmukoita.

Innostuin mallista sen verran, että eduskuntavaalien vaalilähetystä seuratessa teki mieleni virkata toinenkin afrikkalainen kukkakuusikulmio jämälangoista.

Tästä tuli jotenkin jouluinen väriensä vuoksi, onhan siinä harmaata, joulunpunaista, sammalenvihreää ja valkoista ulkoreunan oranssin lisäksi. Pari lankaa sain kulutettua viimeiseen inaseen asti, mutta muista jäi vielä pikkupätkiä.

Näitä patalappuja oli hauska ja nopea virkata ja tykkään jokaisesta itsekin. Siitä huolimatta nämä menevät lahjalaatikkoon odottamaan sopivaa saajaa (hyviä vinkkejä otetaan vastaan).