Sytomyssyily on jatkunut edelleen lahjoituslankojen voimalla.

Hahtuvapilven reunalta saapui minulle Järbo Garnin Järbo 8/4 -puuvillalankaa värissä Rost ombré. Jostain syystä siitä teki mieli neuloa Will I Be Pretty, tuttavallisemmin WIBP. Tällä kertaa silmukoita on lisätty 132:een saakka ja melko syväkin pipo on, joten tämä sopii omaan isoonkin päähäni ja pienemmässä se "myssyttää". Puikkokoko oli 2,5 mm ja lankaa kului vajaat 50 g. En yleensä välitä kirjavista langoista, mutta tässä värit lähtivät päälaen jälkeen läikittymään varsin mielenkiintoisesti.

Toiselta kanssaneulojalta saadusta Marks&Kattensin Avanti Cotton -langasta syntyi tämä lapsen tai pienipäisen aikuisen myssy. Tarkoituksena oli neuloa myssy, joka sopisi myös pojalle. Malli on oma päälaelta aloitettuna, silmukoita 102, puikkokoko 3 mm ja langankulutus taas kerran 45 gramman hujakoilla.

Jämälankailun merkeissä syntyi tämä päälaelta aloitettu peruspipo, joka on neulottu 3 mm puikolla ja 108 silmukalla vaaleanvihreästä Novitan Tennesseestä sekä kirkkaanvihreästä Marks&Kattensin Avanti Cottonista. Reunukseksi neuloin kerroksen nurjaa ja muutaman oikeaa, joten reuna rullaa, mutta vain vähän matkaa. Lankaa kului vajaat 50 g.

Ensimmäinen pannulapuksi päätynyt kokeilu Diamond Ridges -pipo-ohjeesta (Ravelry-linkki) oli niin onnistunut, että päätin tehdä joskus kokonaisen pipon. Se syntyikin lopulta kanssaneulojalta lahjoituksena saadusta hiekanruskeasta Novitan Tennesseestä. Kokeilin aluksi 5 mm koukkua, mutta jälki oli makuuni liian harvaa, kaunis pintakuvio ei noussut siitä tarpeeksi esille. Niinpä otin käyttöön 4 mm koukun ja tahkosin lähes koko kerän loppuun. Hattu on todella kaunis, mutta se on myös tiivis ja melko jäykkä, melkein kuin kypärä. Pieneen päähän tämä luultavasti kuitenkin käy ihan mukavasti.