Ennen juhannusta ehdin aloittaa Ullan kansikuvaäänestyksestä palkintona saamastani Cascaden Alpaca Lace -langasta toisen Annis-huivini. Koska metallinen Addin 3 mm:n pyöröpuikkoni oli kiinni sukkaneuleessa, päätin kokeilla arpajaisista saamaani ruusupuista 3 mm:n pyöröä. Liekö syynä lanka, puikko vai näiden yhdistelmä, huivin neulominen oli melkoista tervanjuontia. Valmista kuitenkin tuli, sillä juhannusreissussa ei ollut juuri muutakaan neulottavaa mukana.

Ennen pingotusta olin todella skeptinen ja nimittelin huivia Paska-Annikseksi. Erityisesti sileän neuleen osuus oli todella epäsiistin näköinen eivätkä suurella hartaudella ja poikkeuksellisella tarkkuudella väännetyt nypyt erottuneet neuleesta kunnolla. Kastelu ja pingottaminen auttoivat jonkin verran molempiin puutteisiin, mutta kyllä tuossa harvassa sileässä neuleessa edelleen erottuvat ikävästi jostain syystä tiukemmin neulotut kerrokset. Lanka ei luistanut ruusupuisella puikolla enkä muutenkaan saanut kunnon neuletuntumaa ohueen lankaan.

Kyllähän huivi ihan kaunis on, mutta ei lähellekään sitä, mitä olin odottanut. Alpakkahan on kovin pörröistä, mikä ei ainakaan lisää langan houkuttelevuutta. Väri on kaunis ja lopputulos pehmeä, mutta jokin tässä nyt taas kerran tökkii. Alunperin ajattelin alpakkaista Annista itselleni, mutta nyt huivi päätynee valmiiden töiden laatikkoon odottelemaan, josko joskus keksisin sille sopivan loppusijoituskohteen. Harmillisesti lankaa kului vain 30 g, joten minulla on riesoinani vielä 20 g:n jämä lankaa, jonka neulomisesta en erityisemmin nauti ja jota on liian vähän oikeastaan yhtään mihinkään. Ehkäpä upotan sen jonkin toisen langan rinnalla esimerkiksi lapasiin, sillä roskiinhan ei voi (jonkin mittapuun mukaan laadukasta) lankaa heittää.