Paksummille langoille on melko vähän mielenkiintoisia sukkamalleja, niinpä päätin kehitellä sellaisen itse. Tavoitteena oli saada aikaan malli, jossa tapahtuu koko ajan jotakin, mutta ei kuitenkaan liikaa, jotta neule edistyy tarvittaessa nopeastikin. Ensimmäinen prototyyppi näytti tältä:

Edestä sukat näyttävät aika tavallisilta. Lanka on Novitan Seiskaveikkaa, puikkona 3 mm (vastannee normineulojalla 3,5 mm:a). Liian isothan niistä tuli omaan jalkaani.

Sukkien juju onkin takana: palmikkokuvio alkaa heti varren alusta ja kantapään hieman tavallisuudesta poikkeava rakenne erottaa kaksi peilikuvana neulottavaa palmikko-osiota nilkan molemmille sivuille. Kantapohjan kavennuslinja jatkuu saumattomasti jalkaterän päälle muodostaen etupuolen joustinneulekiilan. Eihän tämä mitään rakettitiedettä ole, mutta tämäntyyppistä kantapäätä ei ole toistaiseksi tullut vastaan paksummille langoille suunnitelluissa sukissa.

Olen ihan tyytyväinen tähän kehitelmään, mutta sen sijaan alan olla viimeistäkin harmaantuvaa hiuksenpätkää myöten täynnä tummanpunaisen langan neulomista. Tummanpunainen on yksi ehdottomista lempiväreistäni, mutta rajansa senkin neulomisella! Koska itselläni on jo kahdet ohuet ja yhdet paksut tummanpunaiset sukat, nämä protosukat lähtivät Joulusukat 2011 -keräykseen.

Punaisesta olikin sujuvaa siirtyä tummanruskeaan (kas, en kuule yhtään yllättynyttä oho-äännähdystä, miksiköhän...) ja lähteä parantamaan ensimmäisten sukkien heikkouksia. Lanka on edelleen Seiskaveikkaa, kuten paksulankaprotolle on soveliasta.

Palmikkokuvio muuttui kokonaan, kantapäätä säädin hieman, mutta vielä jäi useampaankin kohtaan toivomisen varaa. Tämä on kuitenkin jo aika lähellä lopullista ulkoasua, luvassa on enää hienosäätöä ennen ohjeen julkaisemista.

Onpa ollut piristävää saada pitkästä aikaa jonkinlainen luovuudenpuuska, joka tuottaa jotakin omaakin silmää miellyttävää.