Ja taas se pakollinen jämälankapostaus, johon oksennetaan kaikki sekalaiset pikkujämistä rääpityt tekeleet. Blogikriiseilyn kynsissä voisi tietysti kyseenalaistaa tämänkin postauksen mielekkyyden, mutta vielä toistaiseksi arkistointivimmani voittaa turhautumiskriisini.

Lasten kokoa oleviin kämmekkäisiin sain upotettua lankalaatikossa häirinneet jämät kanervanväristä Sandesin Sisua sekä vaalean hiekanruskeaa Novitan Luxus Alpacaa. Aloitin ylhäältä alaspäin langankulutuksen maksimoimiseksi. Mitäs näistä muuta voisi sanoa? Taisi olla 2,5 mm ebenpuiset sukkapuikot ja silmukoita mahdollisesti 40 alussa ja 38 ranteessa, peukalossa ehkäpä yhteensä 18? Lankoja taisi kulua noin 25 g. Kelpaisivatkohan nämä kaverin tyttären synttärilahjaksi, tai ehkäpä lasten eteläiselle serkkutytölle muuten vaan. Pääasia, että langat eivät enää pyöri orpoina lankalaatikossa.

Lisää raitoja. Näitä samanlaisia norskimyssyjä on jo nähty blogissa kolmin kappalein. Tässä siis neljäs, koskapa yksi ystävistäni ilmoitti odottavansa perheeseensä iltatähteä, ja jotainhan vauvalle on tietysti neulottava lahjaksi. Puikko 2,5 mm ja silmukoita 97, lopputuloksena melkolailla vastasyntyneelle sopiva hattu. Eivät ne langat (vihreä Hjertegarn Ciao Trunte ja tuntematon tummanruskea villalanka, joka muuten myöhemmin paljastui Adriafil Avantgardeksi) suostuneet vieläkään loppumaan, joten tein Newborn Norwegian Sweet Mittsit pariksi. Vielä olisi jämät toisiinkin samanlaisiin tumppuihin (ne voisi neuloa pariksi aikaisemmalle norskimyssylle), mutta en oikein tahdo innostua näin pienten neuleiden nyhertämisestä.

Bambulankajämistä neuloin vielä pari vauvapipoa Jorviin tai johonkin toiseen synnytyssairaalaan. Näiden jälkeen vauvapipoihin sopivia jämiä ei olekaan ennen kuin neulon lisää sytomyssyjä.

Omalle kuopukselle on pitänyt virkkailla kaikenlaista pientä sälää.

Tämä ohje oli niin veikeä, että piti säätää oma sovellus. Kuopus omi sinisen linnun itselleen ksylitolipastillien säilytysrasiaksi jo ennen kuin sain korjattua epäonnistuneen liimauksen. Minä hurrasin, kun pääsin eroon taas yhdestä hankalasta jämästä ihan kokonaan. Tällaisia voisi tehdä jokusen itsellekin vaikkapa silmukkamerkeille ja muulle pikkutilpehöörille. Jostain pitäisi tosin sitä ennen kaivaa esiin kontaktiliima, sillä eihän mikään erikeepperi muoviin pure.

Kauppareissulla paikalliseen automarkettiin kuopus liimautui leluosastolle, jossa hän haikeana hypisteli muovisia leikkiruokia. Muoviruuille tuli äidiltä tyly tuomio, jota loivensi lupaus virkata herkkuja langasta. Ravelrysta katselin inspiraatiota ja joitakin mallejakin, mutta jäätelötuutin vohveliosaa lukuunottamatta mallit kehittyivät omasta päästä virkatessa sen mukaan, mitä lankoja sattui olemaan jäljellä minkäkin verran. Aika monta epämääräistä puuvillalankanöttöstä sainkin tuhottua näihin. Kaikkea sitä tuleekin säilöttyä, esimerkiksi kirsikanpunaista Tennesseetä oli jäljellä juuri tuon yhden ainokaisen kirsikan tekotarpeiksi, hillotäytekeksin hillosilmä ja välihillo ovat nekin eri lankaa (välissä on oikeasti vanua molemmissa täytekekseissä, väliväri on vain keksin puoliskot yhdistävä kiinteiden silmukoiden ketju). Muillekin leikkiruuille olisi edelleen tilausta, vaikka sekä muovisia että virkattuja ruokia on jo kohtuullinen kattaus.

Äitienpäiväkin oli ja meni jo aikaa sitten.

Anoppi sai kortin, johon virkkasin perhosen. Malli on täältä, ja tein huolimattomuuksissani onnekkaan virheen uloimmalla kerroksella: virheen ansiosta lankanöttönen (muistaakseni Novitan Virkkauslankaa) riitti juuri ja juuri, ja perhonen mahtui jokseenkin standardikokoiselle korttipohjalle. Askartelutarvikkeissani on ammottava aukko korttipohjien kohdalla, joten jouduin valitsemaan sinisen, possunvaaleanpunaisen ja vaaleanharmaan välillä. Tällä kertaa sininen näytti vähiten huonolta. Askartelumotivaationi on uinut pohjavesissä jo pitkään, mikä kyllä näkyy lopputuloksessa. Vaan muistaminen kai tässäkin tapauksessa on se tärkein juttu.

Oman äitini korttiin virkkasin kissan. Noin muutoin valituksenaiheet ovat jokseenkin samat kuin anopin äitienpäiväkortissa. Virkkausmallit ovat samalta japanilaiselta sivustolta, jossa on muitakin viehättäviä pikkumalleja. Parhaan katsauksen taidokkaisiin malleihin saa Ravelrysta, jonka kautta pääsee helpoiten myös itse ohjeisiin käsiksi.

Jospa sitä seuraavaksi esittelisi taas jonkin kivan käsityön, noin niin kuin blogi-innon ylläpitämiseksi.