Kolmas ja viimeinen lankainventaarioveikkauksen palkinto on toimitettu ArualMarialle, joka veikkasi lähimmäksi lankojen kokonaismäärän. Häneltä kysyin suoraan, olisiko jotain spesifiä toivetta palkinnon suhteen ja kun yhtenä vaihtoehtona oli "kässäpussi", tartuin siihen.

Tämä laukku on mitoitettu niin, että siihen mahtuu reilumpikin reissuneule. Koska reissukäsitöiden mukana tulee useimmiten kuljetettua myös oheistarvikkeistoa kuten vaikkapa saksia ja mittanauhaa, kassissa piti olla ainakin yksi tasku tähän tarkoitukseen. Sisäpuolelle en vetoketjullista taskua halunnun ommella, sillä juuri mikään ei ole raivostuttavampaa kuin lankojen (tai vielä pahempaa, neuleen) tarttuminen vetoketjun vetimeen tai hampaisiin. Niinpä päätin testata ideaa ommella vetoketjutaskut kassinsuuhun, taskupussit ompelin yksinkertaisesti tikkaamalla vuorin ja päällikankaan yhteen. Isomman taskun mitoitin niin, että sinne mahtuu kulmittain 20 cm:n sukkapuikotkin tarpeen vaatiessa.

Päällyskankaan olen ostanut kassinompelutarkoituksessa Eurokankaan alesta; itsekkäistä syistä mitoitin tämän kassin niin, että kangasta jäi vielä puolet jäljelle mahdollista toista vastaavaa kassia ajatellen. Vuorikangas on vanhaa lakanaa (kiitokset ja terveiset Paukulle Helsinkiin), vetoketjut purkuosastoa naapurin varastoista. Lopputulos oli omasta mielestäni varsin onnistunut, toivottavasti se vastaa edes suurinpiirtein myös ArualMarian toiveita.

Olen ällikällä lyöty. Ensin voitin Eijan blogiarvonnassa (viime vuonna), nyt *VEKKI* vietti 1-vuotisblogipäivää arpajaisten merkeissä ja minä olin yksi kolmesta voittajasta - vau! Ja mitä Vekin lähettämästä kuoresta paljaistuikaan...

Huolella ommeltu iso, vuoritettu kangaskassi, jossa on huikean tarkasti ommeltu applikaatio. Vekin tuntien materiaalit ovat kierrätettyjä, mikä vain nostaa kassin arvoa silmissäni. Tämä suorastaan huusi päästä suojaamaan isompia keskeneräisiä neuleita, tällä hetkellä siellä majailee itseoikeutetusti The Ikuisuusneule (villapaita miehelle), joka on taas vaihteeksi aktiivisesti työn alla ja sitä myöten kassikin päivittäiskäytössä.

Eikä siinä kaikki, vaan paksu kuori sisälsi myös tämän:

Aivan ihastuttava käsilaukku, jossa siinäkin on mykistävän siistit applikaatiot. Kauneutta arvostava kuopukseni rakastui tähän välittömästi ja on järjestelmällisesti ominut kassia itselleen, ei varmaankaan vähiten siksi, että nallet ovat kovin tutunoloisia - meillä on ollut molemmilla lapsilla käytössä pussilakana tuosta nallekankaasta!

Lämmin kiitos Vekille varsin ylenpalttisesta arpajaisvoitosta! Jotakin käsityön laadusta kertonee blogimiehen spontaani kommentti hänen nähtyään kassit: "Vau, nämä ei olekaan mitään juosten kustuja!" Miehet ja heidän vähemmän kaunis verbaliikkansa...

PS. Onni on potkinut monesta suunnasta, sillä löysin nämä kaksi aarretta kirjaston poistokirjamyynnistä kahden euron kappalehintaan:

Muutamia muitakin käsityökirjoja olisi ollut tyrkyllä, mutta pidättäydyin oleellisessa. Reikäpitsikirja tosin oli jo lähdössä mukaani, kunnes totesin, että on parasta pysytellä kaukana uusista, potentiaalisesti koukuttavista käsityötekniikoista...

Lankainventaarioveikkaukseni toinen palkinto lähti Sannalle, jonka veikkaus itse ostamieni lankojen kokonaismäärästä heitti vain 50 grammalla. Sen verran tiesin etukäteen Sannasta, että hän on hiljattain saanut perheenlisäystä, joten en voinut vastustaa sisällyttää palkintoon jotakin myös vauvalle.

Vauvalle lähti Novita Oliviasta (70 % bambu, 30 % polyesteri) 4 mm puikolla neulottu Aviatrix-myssy (Ravelry-linkki). Heti nähtyäni tämän mallin Ravelryssä päätin, että neuloisin sen vielä joskus - onneksi tilaisuus tuli melko pian. Mallia muutin sen verran, että korvasin leuan alta kulkevan neulotun hihnan kahdella i-cord -nauhalla. Lankaa kului tarkalleen yksi 50 g:n kerä, toivottavasti myssy ei ole vielä kesälläkin liian suuri (pieni se tuskin on, niin hyvin malli joustaa). Tämä oli ensimmäinen kerta, kun käytin lyhennettyjä kerroksia sisältävässä mallissa wrap-and-turn -tekniikkaa käännöskohdassa eli siinä suhteessa neule palveli myös kokeilunhaluani.

Myssyn lisäksi palkintoon sisältyi neljä paria kierrätyskankaista ommeltuja liivinsuojia / pesulappuja sekä kerä kelta-puna-oranssia, hevoskastanjalla höystettyä Fortissima Socka Mexiko -sukkalankaa, joka varastolangoistani tuntui jostain syystä sopivimmalta Sannalle. Tämäkin palkinto oli siis koostettu varastomateriaaleista, olinhan hankkinut molemmat langat viime syksynä huutonetistä.

Palkinnon mukaan lähtenyt kortti oli samalla onnittelukortti poikavauvan syntymän johdosta.

Tipu on leikattu lahjapaperista, pitsinauha ja korttipohja ovat molemmat Eijalta.

PS. Hyvää yhdeksättä hääpäivää, rakas blogimies.

Myönnän syyllisyyteni patologiseen piponneulontaan, tässä jälleen lisätodisteita sen puolesta.

Neljäs sytomyssyni on kolmas Beaufort ja toinen valkoisesta Novita Suvista tehty. Muutoin tämä on identtinen edellisen Suvi-Beaufortin kanssa, mutta lisäsin korkeuteen yhden mallikerran ja sain siten kulumaan melko tarkalleen koko 50 g:n kerän. Mallipäänä toimii 3-vuotiaamme, jonka pää edustaa vähintäänkin siroa aikuisen naisen päätä. Beaufortin mallineule on mukavan joustavaa, joten samainen päähine mahtuu myös omaan, noin 60-senttiseen kupoliini siitäkin huolimatta, että lisänä on Amish-miehille tyypillinen moppitukka.

Ettei pipoilu olisi mennyt pelkäksi hyväntekeväisyysneulonnaksi, päätin vääntää kuopukselleni kevätpipon keskellä talven kireimpiä pakkasia.

Pipo on neulottu Tessiltä lunastetusta Novita Oliviasta (70 % bambua, 30 % polyesteria) 4 mm puikolla ja 96 silmukalla, lankoja kului yhteensä noin 70 g. Sammakkokaavion nappasin Marsvinin Sammakkopiposta (Ravelry-linkki), muutoin sooloilin aivan omien päähänpistojeni mukaan. Poika tuntui tykkäävän, eri asia sitten, suostuuko hän enää keväällä käyttämään tätä.

Lankainventaarioveikkauksessa kokonaisuudessaan lähimmäksi osui Vyyhdin viemää -blogin Eila. Hänen blogiaan jo jonkin aikaa seuranneena minulle on muodostunut kuva lämminhenkisestä ja klassisen tyylikkäästä naisesta, joka on mitä parhain mannekiini omille käsitöilleen. Niinpä idea Eilan palkinnosta putkahti mieleen kuin itsestään.

Eila on toivottavasti jo vastaanottanut Marimekon Olkikukka-kankaasta ompelemani olkalaukun ja pienemmän tarvikepussukan. Kangas on samaa, josta taannoin ompelin Tikrunmamille samanlaisen, mutta isomman kassin; ylijäämäkankaan Tikrunmami lahjoitti ystävällisesti minulle. Vuori on vaaleanharmaata popliinikangasta, jota saimme vuosia sitten lahjoituksena ommellessamme vaatteita ja pikkupeittoja keskolaan - popliini vain ei siihen tarkoitukseen oikein soveltunut. Vetoketjut olen saanut naapurini loputtomista varastoista, joten koko palkinto on koostettu varastojen kätköistä löytyneistä materiaaleista.

Saatesanat kirjoitin yksinkertaiseen korttiin.

Kuva leikattu talteen aikakauslehdestä, pitsinauha saatu lahjoituksena, korttipahvin sentään olen joskus ostanut jostakin alennusmyynnistä.

Toivottavasti Eila keksii käyttöä laukulle ja pussukalle, kokonsa puolesta ne voisivat toimia ainakin reissuneuleen ja oheistarvikkeiston kuljettamisessa.

PS. Laukun kuvausrekvisiittana on isäni kunnostama tuoli, joka oli alunperin marjapuuronpunaisen maalin peitossa. Maalinpoiston, kevyen hionnan ja lakkauksen jälkeen tuoli ilahduttanut minua joka päivä toimimalla oivallisena yöpöytänä.