Blogistaniassa on taas uusi kiinnostava hyväntekeväisyystempaus: nyt neulotaan Hyvän Mielen Sukkia mielenterveysongelmien vuoksi sairaalassa oleville nuorille joululahjaksi. Enhän minä voinut vastustaa näin hyvää kohdetta, etenkin kun naapuri oli sopivasti lahjoittanut jämä-novitalaisiaan minun huostaani.

Naapurin lahjoittamat langat eivät itsessään olleet kovin iloisen värisiä, joten jotakin ekstraa oli keksittävä. Halusin myös treenata vaatimatonta kirjoneuletekniikkaani jollakin hyvin helpolla mallilla. Kriteerit täyttyivät, kun nappasin käyttööni Handepanden Pearl Chain Mittensien (Rav-linkki ilmaisohjeeseen) kirjoneulekuvion.

Sukat on neulottu Novita Nallesta 2,5 mm puikolla kärjestä 14 silmukalla aloittaen. Kärkilevennyksiä tein ensin joka kerros viidesti ja sen jälkeen joka toinen kerros viidesti päätyen 54 silmukkaan. Helminauhakuviota päätin tehdä kokeeksi vain päkiään ja varteen, ja lopputulos miellyttääkin kovasti omaa silmääni.

Kantapääksi sovittelin taas Fredrika-sukista tutun mallin, jota käytin jo Maajoukkuesukissa. Tällä kertaa tein kantakiilan kavennukset toiseen suuntaan, ja nyt lopputulos näyttää vielä paremmalta. Istuvuus tässä kantapäämallissa on kyllä täydellinen omaan jalkaani; pitänee joskus kirjoittaa ohje myös kärjestä aloitettuihin sukkiin, joissa on juuri tämä kantapää.

Lankoja koon 38 sukkiin kului noin 80 g. Taidanpa tehdä toisetkin samantapaiset sukat heti perään, samaan keräykseen tietysti.

Olen jo pidemmän aikaa potenut jonkin sortin kriisiä suhteessa blogin pitämiseen. Toisaalta oman käsityöblogin pitäminen on innostanut tekemään aina vain uusia ja uusia käsitöitä, joista on ollut iloa niin itselle kuin monelle muullekin. Jokainen blogikommentti on myös lämmittänyt sydäntä ja voidellut sielua, vaikken ole kommenteista erikseen kiittänytkään; vaikka blogini on alunperin perustettu omaksi käsityöarkistokseni, juuri saamani kommentit ovat tehneet bloggaamisesta ihan toisella tavalla palkitsevaa. Blogin myötä olen myös päässyt osaksi virtuaalista käsityöyhteisöä, johon kuuluminen tuntuu etuoikeudelta. Yhteisöllisyyden myötä olen innostunut julkaisemaan omia neuleohjeita, ja jokainen jonkun toisen neulojan ohjeellani tekemä työ on tuntunut todella hienolta.

Toisaalta etenkin omien töiden kuvaaminen on alkanut turhauttaa. Arvostan kovasti kauniita neulekuvia, joten jo aikaisemminkin puiduista syistä johtuvat rääpäisyt omista töistäni jos eivät nyt aivan hävetä, eivät juuri mieltä ylennäkään. Sitä paitsi neulon harvoin mitään todella hohdokasta, ja oma lähes autistinen tapani uppoutua aina yhteen teemaan kerrallaan ärsyttää välillä itseänikin.

En kuitenkaan ole lopettamassa blogin pitämistä, sen sijaan harkitsen ainakin puolivakavasti keskittymistä vain omasta mielestäni onnistuneimpien töiden raportointiin. Asiaa pähkäillessä esiteltäköön taas yksi huivintekele: Pitsigootti.

Tästä(kään) ei ole tämän kummoisempaa kuvaa; huivin muodosta kiinnostuneet voivat kurkata yllä olevan linkin takana olevaa ohjetta, jonka kuvassa huivi on levitetty tasolle. Oma versioni on tosin pingotettu selvästi matalammaksi ja siinä on yläreunassa reikärivi estämässä rullaantumista. Lankana käytin Schachenmayr nomottan Fine Woolia (entinen Rheuma Thermal Wolle) tuollaisessa haalistuneen mustassa sävyssä. Puikossa oli mittaa 3 mm ja lankaa kului hiukan toista kerää, alle 55 grammaa kuitenkin. Lanka on ihanan pehmoista ja neuletuntuma oli miellyttävä, mutta neulomissessio sattui saumaan, jossa huivinneulontainto katosi kokonaan. Valmista tuli kuitenkin, ja kaipa ihminen yhden mustankin huivin tarvitsee, joten ehkä pidän tämän itse kaiken varalta.

Huhtikuun puolivälissä alkoi taas toukokuun loppuun kestävä Jämäkuu, johon lähdin tänä(kin) vuonna mukaan matalalla profiililla. Yksi tavoitteeni oli saada neulottua ongelmallisiksi kokemiani huivilankajämiä vähemmäksi. Ensimmäisenä sain ahaa-elämyksen Schoppel-Wollen Lace Ballin ja Cascade Yarnsin Alpaca Lacen yhdistämisestä LazyKaty -huiviksi. Ensinmainitusta olen neulonut Dew Drops Shawlin ja jälkimmäisestä Anniksen; myös LaiskaKati on jo kertaalleen nähty tässä blogissa.

Huivin muoto viehättää edelleen kovasti ja pidän myös käyttämieni lankojen väreistä. Neuloin aluksi Lace Ballilla niin pitkälle kuin lankaa riitti - käytännössä siis reunapitsiä yli puolivälin -, ja vaihdoin sen jälkeen Alpaca Laceen. Alpakka ei mitenkään erityisesti erotu neulepintana villasekoitteesta, ja tummempi väri reunuksessa vain sypäköittää lopputulosta.

Pingotin huivia raa'asti niin paljon kuin suinkin kärsin, joten siitä tuli yllättävänkin iso. Lähikuva muistuttaa minua siitä tosiasiasta, miksi en erityisemmin pidä ohuiden huivilankojen neulomisesta: jostain syystä nurjat kerrokset ovat selvästi oikeita tiukempia, mikä näkyy todella ikävästi etenkin sileässä neuleessa. Tällä kertaa tosin syynä onnettomaan neulejälkeen voi olla myös neulomisnopeus: tämä huivi on neulottu vappuaaton ja vapunpäivän aikaan reilussa vuorokaudessa.

Tästä kuvasta käy oivallisesti ilmi huivin suhteellisen suuri koko, ainakin siihen nähden, että lankoja kului yhteensä vain 32 g. Minä muuten poimin sivureunan silmukat ohjeesta poiketen reunasta, en langankiertojen muodostamien reikien kautta, kuten alkuperäisessä ohjeessa neuvotaan.

On se kaunis, onnettomasta neulejäljestä huolimatta. Aivan ihana väri ja ah niin mieluinen muotokieli. Hetken aikaa ajattelin pitää huivin itselläni, mutta onneksi keksin antaa sen äidilleni äitienpäivälahjaksi.

Bambulangat soveltuvat mielestäni erityisen hyvin sytomyssyihin: bambu on sileää, pehmeää, hengittävää ja parhaimmillaan antibakteerista. Saamieni lahjoituslankojen joukossa oli paitsi jo aikaisemmin nähtyä bambusekoitetta, myös 100 % bambulankoja, jota kokeilin taivutella jonossani oleviin ohjeisiin.

Bus Hatin nitkuttelin 4 mm puikolla Wendyn Pure-bambunauhalangasta; lankaa kului tähän pieneen päähän sopivaan pipoon inasen yli 50 g. Mallille olisi ollut eduksi tulla neulotuksi paksummasta langasta paksummalla puikolla, mutta eiköhän se mene näinkin.

Samaista Wendyn Purea riitti vielä Sipulihattuun (Rav-linkki ilmaisohjeeseen), jota kului 4 mm puikolla neulottuna noin 70 g. Minusta tämä malli on varsin veikeä, voisin kuvitella tekeväni tällaisen itselleni jostakin muhkeammasta villalangasta. Bonusta on tietysti se, että malli on suomalaisen suunnittelijan käsialaa.

Spring Picnic Beret näytti paremmalle alkuperäisessä mallikuvassa kuin tällaisena 4 mm puikolla Just Bamboo -langasta neulottuna; lankaa kului noin 60 g. Tällekin mallille olisi ehkä ollut eduksi, jos lanka olisi ollut paksumpaa, minusta reikien ei olisi tarvinnut korostua noin selvästi. Toivottavasti joku kuitenkin pitää tästäkin versiosta.

Tämä se on ihan parasta sytomyssyilystä: saan vapaasti kokeilla erilaisia kiinnostavia hattumalleja, ja vaikka lopputulos ei joka kerta miellyttäisi omaa silmääni, ei työ varmastikaan mene hukkaan. Lahjoituslankojen myötä minulla on myös erinomainen mahdollisuus kokeilla lankoja (ja värejä!), joita en tulisi koskaan itse ostaneeksi.

Kun Ravelryn Kahelit-keskusteluryhmässä viritettiin pienen budjetin aurinkoista käsityövaihtoa varsin väljällä aikataululla, päätin melko pitkään harkittuani lähteä mukaan. Vaihdon budjetti oli 15 €, mikä madalsi kynnystä osallistua, sillä kukaan ei voi venyä mahdottomiin noin pienellä budjetilla (vähemmän paineita) ja toisaalta vaikkei onnistuisikaan miellyttämään pariaan, kukaan ei putoaisi kovin korkealta (entistä vähemmän paineita).

Minun parikseni osui Norjassa asuva kanssakaheli, joka ilmoitti pitävänsä erityisesti merinovillalangoista, mutta joka ei toisaalta halunnut saada paketissa mitään syötävää tai juotavaa. Lempivärit oli määritelty jokseenkin niukasti, ja vaikka yritin tehdä salapoliisityötä hänen bloginsa (uinunut jo jokusen vuoden) ja Ravelryn (lankastash, projektit ja keskustelut) avulla, jäin aika epävarmaksi parini todellisesta mausta. Niinpä päätin lähteä rakentelemaan pakettia Suomen, suomalaisuuden ja aurinkoisen kesän ympärille.

Ensimmäisenä innostuin väkertelemään ihan kahelin kortin.

Kaikki lähti Anni Nykäsen Mummo-sarjakuvista. Nappasin neulovan Mummon ja harrastin kuvankäsittelyä, jossa muutin Mummo-tekstin vaihtoparini nimimerkiksi. Printtasin muokatun kuvan ja värittelin sitä parhaan taitoni mukaan puuvärikynillä. Neuleeksi Mummo sai Lai-la-lai Yarnzin Sock-langasta 2 mm puikoilla aloitetun kaulahuivintekeleen, johon neulomisen jälkeen vaihdoin puiset cocktailtikut ennen korttiin liimaamista. Kun vasen yläkulma näytti kovin autiolta, virkkasin ohuesta puuvillalangasta 1,00 mm koukulla pienet sydämet. Kortin taakse printtasin tekstin "Memmu vartoo / se nauraa, se kutoo ja purkaa / villaa ja puuvillaa... / ... vaihtopaketti on tullut kotiin!", jonka voi laulella Pojun "Poika saunoo" -sävelellä. Kortissa suomalaisuutta edustavat siis paitsi suomalainen sarjakuva ja suomalaisvärjärin lanka, myös kaiut Suomen jääkiekkomaajoukkueen MM-kullasta vuoden takaa. Kesää ja yhtä parini lempiväriä edustaa puolestaan korttipohjan ja Mummon neuleen vihreä.

Paketin aurinkoiseksi osaksi muodostui kirpputorilta löytämästäni Maija Isolan Kivet-marimekkokankaasta ommeltu reilun kokoinen projektipussi. Kuva ei tee oikeutta keltaisen hehkulle, jota voisi kuvata jopa räikeäksi. Vuorina pussissa on valkoista kierrätyslakanaa.

Parini oli ilmoittanut yhdeksi lempiväreistään sinisen ilman sen tarkempia määreitä sävystä. Halusin pakettiin mukaan suomalaisen värjääjän merinovillalankaa ja päädyinkin Hopeasäie Merinoon, jota hankintahetkellä oli saatavissa vain kahta eri sinisen sävyä. Parini Ravelry-lankastashissa oli useampaakin turkoosia lankaa, joten otin riskin ja tilasin Villavyyhdistä kuvan Pyhäjärvi-värisen hehkuvan turkoosin vyyhdin. Ihan alunperin olin kaavaillut hieman hillitympää väriä, mutta koska Hopeasäie Merino oli kaikilta muilta osin täydellinen valinta parini makua ja paketin teemaa ajatellen, päätin turkoosin edustavan myös kesätaivasta.

Koska vaihtobudjettini meni kokonaisuudessaan lankaan, täydensin pakettia projektipussin lisäksi muilla itselleni ilmaisilla osilla. Hiiri-neulatyynyn neuloin Mari-Liisa Varilan Waste yarn hedgehog -ohjetta mukaillen jämävillalangasta, kaksi silmukkamerkkiä ovat Tikrunmamin käsialaa ja ne ovat jääneet minulla kokonaan muiden silmukkamerkkien jalkoihin, ja takuukaheli Muista muata -pinssi on ilmaislöytö Aivot narikasta -promotapahtumasta.

Postitin paketin köyhäilyn merkeissä kierrätyspahvilaatikossa, joka oli koristeltu muutamalla kierrätyslahjapaperista revityllä auringolla. Yhtä lailla köyhäilyn hengen mukaisesti paketti lähti Economy-luokassa ja Suomi-teemaan sopivasti postimerkeissä oli vaakunaleijonia. Jos projektipussin ja langan värit eivät osuneetkaan parin toiveisiin, niin mielestäni muilta osin paketista tuli alkuperäisen aurinkoisen köyhäilyn idean mukainen; Suomi-teema tuli bonuksena muistuttamaan expatia entisestä kotimaastaan.