Syyskuun alkupuolella teki jostain syystä mieli neuloa keltaista, vaikkei se omiin lempiväreihini kuulukaan. Ensimmäiseksi neuloin taannoin raparperinlehdillä värjäämästäni langasta järjestyksessään kolmannet sukat Joulusukat 2010 -keräykseen.

Langan pitäisi olla Seiskaveikkaa, jota yleensä neulon 3,5 mm puikoilla, mutta joko äitini muisti pettää (lanka on hänen purkuylijäämäänsä) ja se onkin Isoveljeä tai vaihtoehtoisesti ronski värjäys pörhensi lankaa niin, että sitä oli tällä kertaa mukavampi neuloa 4 mm puikoilla. Käsialani on ilmeisen rento, sillä sain 42 silmukalla ja 120 grammalla lankaa aikaiseksi tuollaiset koon 38-39 sukat. Joustin on 2 o, 1 n, etupuolella joustimessa on välillä nurjiakin piristeenä. Kantapää on ranskalainen, kärjessä sädekavennus. Novitan peruslangasta tehdyiksi sukiksi nämä ovat kyllä hämmästyttävän pehmoiset, minulla itselläni ei olisi mitään vaikeuksia pitää näitä paljaissakaan jaloissa.

Tuilta ostamassani lankasatsissa oli puolestaan vyyhti (Kool Aidilla?) värjättyä Nallea, josta päätin neuloa pitkään sukkaohjejononi kärjessä keikkuneen mallin, Kristel Nybergin Sunday Swingit Knittystä. Käsialani tuntien päätin ottaa käyttöön 2,5 mm puikot ja seurailla S-koon ohjetta, jotta lopputuloksena olisi toivottavasti äidilleni sopivat sukat.

 

Odotukset olivat melko korkealla ja alku lupaili hyvää: mustat ebenpuupuikot muodostivat esteettisesti miellyttävän kontrastin yhdessä rauhallisesti vaihtelevan lämpimänkeltaisen värin kanssa. Neuletuntuma oli erinomainen ja malli helppo, joten tulosta syntyi vaivatta ja nopeasti. Vaan kuten jokunen muukin Sunday Swingit neulonut on huomannut, mallineule aiheuttaa sukkien ikävää kiertymistä jaloissa, ne pitää suorastaan asetella ojennukseen ja sittenkin sekä varsi että terä tahtovat kiertyä. Minusta hyvän villasukan oleellinen ominaisuus on, että se sujahtaa lähes huomaamatta oikeaan orientaatioonsa - ja pysyy siinä. No, eivätköhän nämä svengisukat kelpaa äidilleni ainakin unisukiksi. Lankaa sain kulumaan koon 39-40 sukkiin noin 80 g.