On taas se aika vuodesta, kun lehdet pullistelevat remonttiohjeita rupsahtaneille. Vastahan tässä päästiin joulukilojen karistuskampanjasta kun pitäisi jo ajatella kanssauimareiden sosiaalista hyvinvointia hoitamalla itsensä siedettävään katselukuntoon. Onneksi sentään kaalisoppa- ja lentoemäntädieetit ovat vaihtuneet astetta terveempiin, pitkäjännitteiseen elämäntapamuutokseen perustuviin ohjeisiin. Yhtä kaikki, läskinpolttotalkoot ahdistavat juuri nyt: kotiäiti anoo armoa!

Ollapa aikaa lepoon, lenkkeilyyn ja terveen ruokavalion vaalimiseen! Jatkuvasti jäytävän univajeen varjossa prioriteetit kuitenkin kirkastuvat: kun saa jälkikasvun ruokittua suurinpiirtein terveellisesti ja monipuolisesti (ja onneksi itsensä siinä sivussa) ja vielä ulkoilutettuakin mieluiten päivittäin, liikenevän ajan viettääkin mieluiten vaakatasossa, aivot nollilla. Siinä vaiheessa kiittää omaa kaukokatseisuuttaan siitä, että on tullut hankkineeksi bikinit, jotka peittävät enemmän kuin paljastavat. Tosin taidan tänäkin kesänä tyytyä joko naku-uintiin kaukana katseista tai kaiken peittävään kokouimapukuun.

Tietyllä hellyydellä katselen kuitenkin etureppuani, johon ei mikään kuntokuuri enää pure (ellei sellaiseksi lasketa Nordströmin klinikan tarjoamaa veitsidieettiä). Siinä ovat elämäni rakkaimmat ja tärkeimmät taisteluarvet, sopusoinnussa astetta ylempänä roikuskelevien maidontuotantoyksiköiden kanssa. Vielä minä mitä luultavimmin ehdin rääkätä tätä kehoa vastaamaan paremmin nyky-yhteiskunnan Kevennä Terveydenhuollon Kustannuksia Hoitamalla Itsesi Kuntoon -vaatimuksiin, mutta juuri nyt sillä on tärkeämpiäkin vaatimuksia kontollaan.