Mitä eroa on väsymyksellä ja väsymyksellä? Ainakin syy ja seuraukset. Kun perheen isä on aamulla kuopuksen könytessä päälle liian väsynyt nousemaan ylös, hän kapaloituu tiukemmin peittoonsa ja leikkii koomaan vajonnutta. Samaan aikaan väsynyt ja flunssainen äiti kiskoo itsensä väkipakolla puuronkeittoon, sillä kuopus saa takuuvarman raivarin, jos joutuu odottamaan puuronsa jäähtymistä vielä hetkenkin kauemmin. Vanhemmista toisen väsymys johtuu eilisillan myöhäiselokuvasta, toisen siitä, että on herännyt arviolta kymmenen kertaa rauhoittamaan levottoman kuopuksen takaisin uneen. Tarvitseeko joku vielä vihjeen, mikä on kenenkin väsymyksen syy?

Ainahan sitä voi pyytää toista nousemaan - leikinkö siis vain marttyyriäitiä ja kiillottelen sädekehääni uhrautumisella? Ehkä niinkin, mutta paljolti motiivina on myös puhdas rakkaus. Minä satun rakastamaan miestäni siinä määrin, että haluan paitsi olla mahdollisuuksien rajoissa nalkuttamatta, valittamatta ja määräilemättä, myös helpottaa hänen elämäänsä niillä tavoilla, jotka osaan. Levon ja oman ajan järjestäminen on minulle rakkaudenosoitus miestäni kohtaan. Yritän myös kömpelösti pitää yllä edes siedettävää siisteystasoa kotona, jotta miehen on mukavampi tulla töistä kotiin. Läheskään aina se ei onnistu, mutta yritys on kai tärkeintä. En ole luonteeni puolesta kumppanina helpoimmasta päästä, joten arkiasioiden soisi ainakin olevan kohtuullisen kitkatonta.

Vaan kyllä sitä silti itsekin kaipaisi välillä tarjottimella tarjottua hoivaa, lepoa ja omaa aikaa. Pyydettäessä kaikkea järjestyy, mutta jostain syystä koen useimmiten pyytämisen jollain tapaa vaikeaksi. Vielä vaikeampaa on vain ottaa oma aikansa ilmoitusluontoisena. Tässäpä siis yksi itsensäkehittämiskohde.