Kun sisareni aamulla soitti ja kysyi, sattuisiko minulla olemaan valmiiksi syntymäpäiväkorttia, sain hyvän syyn avata korttitehtaani (ja samalla Ottaa Omaa Aikaa).

1262190.jpg

Lopputulos ei ole taiteen tai edes askartelutaidon riemuvoitto, mutta materiaaleilla on jälleen tarinansa. Keskiosa on jostakin naistenlehdestä napattu lahjakortin kansi, jossa oli valmiiksi syntymäpäiväonnittelut etu- ja takapuolella. Sille tarvittin siis enää kehykset, jotka syntyivät erään minulle aikanaan apurahan myöntäneen säätiön toimintakertomuksen kansipahvista (muu osa pumaskasta olikin jo aikaisemmin joutanut paperinkeräykseen). Harmikseni (halpa) paperileikkurini on ajan saatossa tylsynyt siinä määrin, että leikkuujäljestä tuli melko epäsiisti, joten jouduin turvautumaan kehyksen ulkoreunoissa saksiin - tarkkasilmäinen erottaa kyllä käsivaraisen leikkuujäljen, joka ei tosin ole yhtä huono kuin kuva antaa ymmärtää. Sisäosan pelastin peittämällä reunan turkoosilla kimalleliimalla. Omaan makuuni kortista tuli varsin mukiinmenevä yksinkertaisuudestaan huolimatta.