Kaikenlaiset taisteluleikit ovat enenevässä määrin valtaamassa esikoisen vapaa-ajanelämää. Kun kuopuskin on kova heittämään kaikenlaista, päätin ommella kasan pehmopalloja minimoimaan taistelijoiden ja ympäröivän omaisuuden mahdolliset fyysiset ja aineelliset vahingot.
Kaukonäköisesti ajattelin tehdä kerralla neljä palloa kutakin väriyhdistelmää, jotta palloja voi käyttää vanhempanakin erilaisissa peleissä. Paremman puutteessa ensin voi harrastaa "mikä ei kuulu joukkoon" -leikkiä, sillä parissakin väriyhdistelmässä yhdessä palloista värit ovat "väärässä" järjestyksessä - tämä erottuu yhden väriyhdistelmän osalta hyvin myös kuvasta. Harmillisesti päivänvalossa kaksi väriperhettä osoittautui niin samankaltaisiksi, ettei niitä erota ainakaan juostessa helposti toisistaan. No, ainahan palloja voi ommella lisääkin.
Anatomialtaan pallot ovat muodostuneet kuudesta kirkkoveneen muotoisesta palasta, kaikki jämä- tai kierrätyskankaita. Ympärysmitta on keskimäärin 24 cm ja paino noin 70 g (ah autuutta omistaa digitaalinen keittiövaaka). Täytteenä on tietysti kangasleikkuujätettä. Ilahduttavasti sainkin kulutettua sekä ongelmallisia neulostilkkuja että leikkuujätettä, joista jälkimmäiselle tein myös inventaarion. Sen myötä otin vielä kerran talteen jo kertaalleen hylkäämiäni tilkkuja ja heitin roskiin sellaista jätettä, jota en usko koskaan täytteenä käyttäväni.
Luulin idean olevan omani, ompelinhan leikkuu- ja saumurointijätetäytteisiä pehmopalloja jo kolmisen vuotta sitten muutaman kokeeksi. Jo silloin tuumasin, että sankkoon tai kassiin pakatut pallot olisivat oiva mökki- tai tupaantuliaislahja. Toisaalla kuitenkin ainakin Pikkusisko on toteuttanut täsmälleen samaa ideaa, joten taisin vain keksiä pyörän uudelleen.
Palloille oli tarkoitus ommella säilytys- ja kuljetuskassi. Äidin verhokankaasta ompelemani ja omaksi kesäkassikseni kaavailemani tekele kuitenkin epäonnistui siinä määrin, etten viitsi käyttää sitä julkisesti, joten nyt pallot saavat kulkea Nostalgia-kassiksi nimeämmässäni olkalaukussa.
Anatomialtaan pallot ovat muodostuneet kuudesta kirkkoveneen muotoisesta palasta, kaikki jämä- tai kierrätyskankaita. Ympärysmitta on keskimäärin 24 cm ja paino noin 70 g (ah autuutta omistaa digitaalinen keittiövaaka). Täytteenä on tietysti kangasleikkuujätettä. Ilahduttavasti sainkin kulutettua sekä ongelmallisia neulostilkkuja että leikkuujätettä, joista jälkimmäiselle tein myös inventaarion. Sen myötä otin vielä kerran talteen jo kertaalleen hylkäämiäni tilkkuja ja heitin roskiin sellaista jätettä, jota en usko koskaan täytteenä käyttäväni.
Luulin idean olevan omani, ompelinhan leikkuu- ja saumurointijätetäytteisiä pehmopalloja jo kolmisen vuotta sitten muutaman kokeeksi. Jo silloin tuumasin, että sankkoon tai kassiin pakatut pallot olisivat oiva mökki- tai tupaantuliaislahja. Toisaalla kuitenkin ainakin Pikkusisko on toteuttanut täsmälleen samaa ideaa, joten taisin vain keksiä pyörän uudelleen.
Palloille oli tarkoitus ommella säilytys- ja kuljetuskassi. Äidin verhokankaasta ompelemani ja omaksi kesäkassikseni kaavailemani tekele kuitenkin epäonnistui siinä määrin, etten viitsi käyttää sitä julkisesti, joten nyt pallot saavat kulkea Nostalgia-kassiksi nimeämmässäni olkalaukussa.
Alunperin kassin kaava on jostakin Suuren Käsityölehden numerosta, mutta päätin haluta siihen vetoketjun. Sen myötä olkahihna piti ommella eri tavalla, eikä kassi enää laskostu kovinkaan kauniisti. Pallokassina Nostalgia ajaa kuitenkin asiansa. Toinen verho on vielä koskematon, joten vielä on toiveita saada käyttökassikin kyseisestä kankaasta.
Kommentit