
Valkoisen mekon kangas on samaa kuin hääpuvussa, helmapitsi on Eijan lahjoituserästä, vyötäröpitsi edelleenkin muinoisen helletopin purkujäänteitä. Molemmissa on tietysti takana tarrakiinnitys.


Saatuani pari barbienvaatekaavoja sisältävää käsityölehteä takaisin lainasta (terveisiä vaan Katille) innostuin kokeilemaan malleja, jotka olin syystä tai toisesta ohittanut aikaisemmin. Yksi uusista suosikeistani on yllä oleva "lavatanssimekko". Vihreäsävyinen oli koeversio, kangas on mieheni puhkikuluneesta kauluspaidasta ja napit purkukamaa. Vaaleanpunainen kukkakangas on ehdoton suosikkini, vanha ja haalistunut vauvalakana, josta tein jo puolitoista vuotta sitten kaksi lasten esiliinaa joululahjoiksi. Ihana mekkomalli, jonka pystyy toteuttamaan pitkälti saumurilla! Tällä kertaa mekko kiinnittyy tarroilla edestä.

Uusimpien mallien myötä olen siirtymässä barbienvaatevalmistuksessa uuteen aikakauteen. Pelkän kokeilun, kankaankuluttamisen ja nopean tuotannon sijaan olen innostumassa hyvin viimeistellyistä malleista, joita voi varioida erilaisin somistein. Kehitystä on siis ainakin tässä asiassa havaittavissa.
Kommentit