Joululahjaviritelmistä jäi pari sopimatonta kukkapatalappua odottamaan sopivaa loppusijoituskohdetta:
Seiskaveikka-Malibu -yhdistelmä on alkuperäisellä ohjeella tehty ja osoittautui sellaisenaan keskeltä liian pieneksi tuikkulyhdyille. Ruskea villapellavalanka osoittautui puolestaan täysin vääräksi väriksi sisareni sisustukseen; tämä "vaarinkalsarinruskea" patalappuviritys lähtenee joskus hyväntekeväisyyteen, ellei joku blogini lukija sitä välttämättä itselleen halua.

Ystäväni kuusivuotias esikoistytär puolestaan haikaili vihreää kolmiohuivia. Toiveesta innostuneena testasin naapurilta saamani Novita Linnean (100% puuvilla) soveltuvuutta salomonin solmuihin:


Purkulankanöttösestä riitti paremminkin nuorimman eli kaksivuotiaan huiviin, jonka aloitin leveästä päästä. Niinpä päätin aloittaa seuraavan kärjestä, jolloin huivin kokoa voi arvioida ja säätää työn edetessä.

Tämä versio on vihreää Tennesseetä, jonka olin saanut aikanaan huivinsaajan äidiltä. Vyötteetön, mahdollisesti vajaa kerä (en ole jaksanut punnita kerää tai valmista huivia) riitti sopivasti haluttuun kokoon ja reunoistakin onnistuin saamaan edellistä huivia siistimmät.

Ilman koristeita huivit ovat ehkä liian yksinkertaisia pikkuprinsessojen makuun. Salomonin solmuilla tehdyt huivit ovat kuitenkin niin joustavia, ettei niihin saa kovinkaan raskaita koristeita; pienetkin virkatut kukat jäivät ikävästi roikkumaan. Pitänee kokeilla vielä pelkkiä nappeja ainakin reunoihin.