Nähtyäni Patalapputalkoissa Neilin Jalkapallo-patalapun päätin joskus kokeilla samalla teemalla kilpikonnan virkkaamista. Tilaisuus luovalle toiminnalle koitti, kun perheen miesväki suuntasi blogimiehen viimeisellä lomaviikolla anoppilamummolaan. Olin siis kolme kokonaista iltaa yksin kotona, saldona ainoastaan tämä kilpikonna:
Keskelle nyhräsin ensin viisikulmion varmistaakseni kilven kuperan muodon. Reunoissa on puolikkaat kuusikulmiot ja pohjana yksi iso viisikulmio. Koukussa oli kokoa 4 mm, lankana oli Seiskaveikka, vaalea harmaanruskea purkulankaa ja vihreä jostain jämälankavaihdosta; langankulutusta en tullut mitanneeksi ennen täyttöä. Sisälle kaavailin ensin vanua, mutta koska en voinut olla varma, oliko ainoa löytämäni vanupussi sittenkin blogimiehen kaiutinvanua vai omaani, päätin täyttää kilpparin varmuuden vuoksi kangasleikkuujätteellä.
Kilpikonna ei tunnu soveltuvan oikein mihinkään hyötykäyttöön. Leikkuujätetäytteen takia neulat eivät siihen kunnolla uppoa ja toisaalta kilppari on neulatyynyksi aivan liian suuri. Pehmoleluna se toimisi, mutta sellaisille ei meidän taloudessamme ole oikein tilausta. Kilpparikaveri odottelee siis vielä loppusijoituspaikkaansa.
Eräänä päivänä minua odotti kirpputorilla yksin ja orpona mainosmittanauha. Hintaa oli 10 snt ja tuotemerkkikin kovin vihjaileva - Nutrilett. Vielä samana iltana koukusta irtosi mittanauhan syönyt kala:
Kala on virkattu lahjoitusjämälangoista, sininen osa 1,5 mm koukulla ja valkoinen pyrstö 2,5 mm koukulla. Nappisilmät (eripariset muuten) ovat tietysti sekalaisten purku-/ lahjoitusnappien laatikosta. Nappi on asemoitu samalle kohdalle kuin mittanauhan sisäänvetomekanismin painike. Painikkeettomalta puolelta kiinnitin virkkuun muovikoteloon kuumaliimalla. Hullun puuhaa, mutta ehkä sentään herttaisen harmitonta?
P.S. Tänään se alkaa: ilmoittautuminen Sukkasatoon!
Kommentit