Ei liene kenellekään yllätys, että innostuttuani huovutetuista tumpuista ryhdyin neulomaan niitä oikein urakalla.

Nämä ovat minulle itselleni, ne on neulottu Napit puuttuu -blogin Tiinalta saaduista SandnesGarnin Toveista aivan samoin kuin vihreät koeversiot, jotka esittelin reilu pari viikkoa sitten. Näistä tuli kertakaikkisen ihanat: väri on herkullinen yhdistelmä mustaa ja tummanruskeaa, koko on juuri oikea ja huovutusjälki tasaista, tiivistä ja pehmeää. Mitä muuta tumpuista voisi sanoa kuin että niistä tuli juuri sellaiset kuin pitikin.

Loppujämät vihreistä ja mustasta Toveista neuloin myös huovutetuiksi tumpuiksi samalla hyväksi havaitulla mallilla.

Jämätumpuistakin tuli oikeastaan aika hauskat, kun jaoin kaikki langat tasan kahtia. Mikä parasta, jämälangat riittivät juuri ja juuri yhteen tumppupariin, käytännössä yhtään ei jäänyt yli. Nämä menevät Joulusukat 2010 -keräykseen, jonka pääasiallisena keräyskohteena ovat olleet sukat, mutta johon on huolittu mukaan myös muita pieniä neuleita.

Suklaatunikasta yli jäänyt Novitan Aino halusi sekin lapasiksi.

Malli muistuttaa erehdyttävästi huovutettuja tumppuja, mutta Ainohan ei huovu, joten nämä ovat ihan tavalliset lapaset. Neuloinkin Ainoa yhdessä SandesGarnin tummanruskean Kitten Mohairin kanssa edelleen 5 mm puikolla saadakseni mukavan tiiviin lopputuloksen. Kokeilin aluksi joustinneulevartta, mutta se näytti jostain syystä tökerölle, joten päädyin suoraan varteen. Varressa on silmukoita vain 28, kämmenessä 32 ja peukalokiilassa 10, lopputuloksena omaan pienehköön käteeni sopivat lapaset - tosin ne joustavat siinä määrin, että sopivat reilusti isompaankin kouraan.

Viimeiset Novitan Luxus Stonetkin halusin neuloa pois.

Nämäkin on neulottu samaan tapaan kuin ensimmäiset Stone-kokeilutumput, mutta tällä kertaa huovutin tumppuja kevyemmin 40 asteen pikapesussa yhden tyynyn ja kahden käsipyyhkeen kanssa, linkousnopeudenkin pudotin 1000 kierrokseen minuutissa. Lopputulos oli mukavan joustava ja pinta siistimpi kuin kovempien huovutusolosuhteitten jälkeen. Innostuin taas kokeilemaan kirjailemista Seiskaveikan jämällä vain todetakseni, ettei sen kaltainen näpertely ole oikein minun juttuni.

Yhdet tai kahdet lapaset lahjoitan äitini harrastusyhdistyksen pikkujoulumyyjäisiin, osan kohtalo on edelleen auki. Pahoin pelkään, että tumppuja tulee vielä tehtyä lisääkin, onhan huopuvia lankoja jäljellä ainakin puolisen kiloa...