Loppukesää kohti sytomyssyinto alkoi pikkuhiljaa osoittaa laantumisen merkkejä. Samalla taisi karata muukin ylenpalttinen käsityövouhotus, joten syksyä kohti blogipostaukset saattavat harveta tai ainakin päivitykset sisältävät vähemmän valmiita projekteja. Tässä kuitenkin vielä heinäkuun lopun myssysatoa.

Ensin oli Saroyanista jäänyt vajaa kerä ruskeaa Tennesseetä, josta neuloin piehehkön Nottingham-pipon 3,5 mm puikolla ja 99 silmukalla, lankaa kului hiukan alle 50 g. Siitä ne pikkupalmikkoideat sitten lähtivät.

Tämän pipon lanka on Ullan kansikuvaäänestyspalkintona saatua BC Garn Allinoa neulottuna 3 mm puikolla ja muistaakseni 120 silmukalla. Malli on oma, perusjoustinneulepipo maustettuna pienellä "twistillä", ja oikeastaan Claudian innoittama. Arvelisin mallin sopivan niin naisille kuin miehillekin, kokonsakin puolesta mahtunee monenkokoiseen päähän. Lankaa kului reilusti vajaa kerä.

Toinenkin Allino neuloutui 3 mm puikolla joustinneulepipoksi, jossa on alussa pieniä palmikonkiertoja. Neutraali malli tämäkin, silmukkamäärä muistaakseni sama kuin tummansinisessä pipossa. Mukavan tuntuinen tämä puolet puuvillaa ja puolet pellavaa sisältävä lanka, vaikka täysin siistiä neulejälkeä en siitä saanutkaan.

Loput lilasta Novitan vuosikerta-Alabamasta käytin tähän pipoon, joka on vain yksi variaatio tummansinisestä piposta. Tein pidemmän joustinneuleosuuden alkuun ja korvasin yläosan joustinneuleen sileällä, lopputulos oli ihan eri tyyppinen kuin alkuperäisversiossa. Päälakikavennuksetkin ovat toki erilaiset eivätkä ne ihan perinteisimmät, vaan hieman huomaamattomammat. Lanka ei riittänyt aivan loppuun saakka, mutta päätin vain vetää langanpään loppujen silmukoiden läpi ja kiristää huolella. Vähän jäi pipo päältä pussittamaan, mutta sehän on vain pikantti yksityiskohta, jos minulta myöhemmin kysytään...

Lopun ruskean Tennesseen kulutin vielä yhteen palmikonkiertokokeiluun. Puikko ja silmukkamäärä olivat jokseenkin samat kuin Nottinghamissa ja sopivasti lankakin riitti, vaikka välillä vähän epäilytti. Tämän viimeisimmän pipon jälkeen tuli silmukansiirtoähky, joten tummanpunaisesta Tennesseestä aloitettu pipo joutui kesälomareissun jälkeen purkuun silkasta tympääntymisestä. Ehkäpä se on ihan ymmärrettävääkin, kun parissa kuukaudessa tuli neulottua ja virkattua kolmisenkymmentä päähinettä sairaalalle. Vaan eivät nämä pipot kokonaan tähän lopu, sainhan taas lahjoituksena lisää myssylankaakin juuri kun entiset osoittivat uhkaavasti loppumisen merkkejä.