Tänä vuonna olen osannut suhtautua Sukkasatoon terveemmin: minun ei ole pakko neuloa maanisella vimmalla määrällisesti mahdollisimman paljon sukkia. Niinpä olen voinut nautiskella ohuiden sukkalankojen neulomisesta ja keskittyä kivoihin malleihin ja vähän uusiin tekniikoihinkin samalla kun neulon varastolankojani vähemmäksi. Näistä lähtökohdista valmistuivat myös jämälanka-Vellamot:
Malli valikoitui jämälankojen mukaan: varastoissani oli hieman vajaa kerä naapuriltani vyötteettömänä saatua fingering-paksuista lankaa, joka sopi oivallisesti kahden keskenään hieman erisävyisen vaaleanruskean jämälangan rinnalle. Vaihdoin kirjoneuleraitojen paikkoja, sillä pidän leveämmästä kuviosta enemmän ja se ansaitsi siten näkyvämmän paikan. Sukkani kuluvat aina ensimmäisesti päkiästä, joten toivon kirjoneuleosuuden pidentävän sukkien käyttöikää, vaikkakin sen suhteen kirjoneule olisi saanut olla yhden raidan verran lähempänä kärkeä (siinä tapauksessa värit olisi pitänyt vaihtaa päinvastoin). Tiimalasikantapää ei istu jalkaani, joten tein suosiolla suosikkini eli ranskalaisen kantapään. Neuloin sukat pääosin 2 mm puikolla, mutta kirjoneuleosiin vaihdoin puikon 2,5 mm:iin, näin kirjoneuleraidat eivät kiristele yhtään.
Kuvasta voi erottaa terässä ja varressa käytettyjen vaaleanruskeiden lankojen sävyeron, mutta elävässä elämässä sitä ei juuri huomaa. Ja mitäpä siitä vaikka huomaisikin! Nämä ovat luultavasti elämäni toistaiseksi kauneimmat jämälankasukat, vaikka kirjoneulejäljessä on edelleen paljonkin toivomisen varaa. Kokokin on juuri sopivan napakka, joten nämä sukat jäävät varmasti omaan käyttöön.
Kommentit