... ihan vain todisteeksi siitä, että teen muutakin kuin neulon sarjatuotantona sukkia, pipoja ja tumppuja.

1343323577_img-e70b75e703a47e28169a335e8

Siinä on pinoissa 99 kappaletta Granny Square "Somalia" -palasia, joista on tarkoitus koota pienehkö peitontapainen. Koko projektin idea lähti siitä, kun pohdiskelin sopivaa sijoituskohdetta 250 grammalle oranssia Novitan Alabamaa (ostettu kanssaneulojalta), 200 grammalle vaaleanvihreää Novitan Jasminia (saatu ilmaiseksi kanssaneulojalta)  ja noin 450 grammalle tummemmanvihreää tuntematonta puuvillalankaa (vaihdettu ompelusta vastaan kanssaneulojalta). Ensi alkuun suunnittelin peittoa tavallisista isoäidinneliöistä, mutta onneksi bongasin tuon somalimummoversion, sillä sen virkkaaminen oli paljon mielenkiintoisempaa.

Vaan ensin piti hankkia jotakin neljättä väriä, jonka varaan rakentaa peiton yhdistely ja reunustaminen. Päädyin valkoiseen, jota huhuilin Ravelryssä (minähän en osta mitään kaupasta, mikäli jostain on mahdollisuus haalia jo kertaalleen ostettua lankaa). Mohariina tarjoutuikin lahjoittamaan postikulujen hinnalla vajaan puoli kiloa valkoista pussilankaa, joka sopi oivallisesti käyttötarkoitukseensa.

Seuraavaksi piti testata itse virkkausohje. Päädyin muokkaamaan viimeistä kerrosta hieman ja lisäämään uloimmaiseksi vielä kerroksen puolipylväitä, jolloin värit asettuivat omaan makuuni kauniimmin. Virkkaamisen edistyessä laskeskelin, kuinka moneen palaseen minulla olikaan lankoja vain todetakseni, että peitosta uhkasi tulla onnettoman pieni. Niinpä otin joukon jatkoksi orvon kerän oranssinkeltaista Mandarin Petitiä, mikä johti siihen, että jouduin hankkimaan lisää myös vaaleanvihreää lankaa. Ravelry pelasti jälleen, kanssaneulojien varastoja penkoessa törmäsin 350 gramman erään vaaleanvihreää Novita Suvia, josta omistaja halusi eroon sopuhintaan. Suvi päätyi Mandarin Petitin kaveriksi, sillä Jasmin ja Alabama menivät juuri päikseen; näin peittoon tuli vain kahdenlaisia paloja.

Viime metreillä laskeskelin, miten voisin maksimoida langankulutuksen ja päädyin 9 x 11 -kokoonpanoon. Siinä ne nyt ovat, 99 palaa, odottamassa yhdistelyä. Yhden langan kustakin palasta jouduin päättelemään, muut saattoi virkata piiloon huomaamattomasti työn edetessä. Viimeiset valkoiset langat on jätetty päättelemättä, sillä aion virkkaamisen sijaan liittää palat ompelemalla yhteen ja aivan hyvin voin tehdä sitä osin näillä langanpäillä. Isoahan tästä peitosta ei vieläkään tule, ja hetken harkitsin haalivani lisää oranssia tai oranssinkeltaista lankaa, sillä muita lankojahan olisi riittänyt useampaankin palaan, mutta sitten tulin järkiini. Tarkoitus oli kuluttaa varastolankoja, ei haalia niitä lisää...

Jokaisen palasen olen muuten silittänyt, mikä erikseen mainittakoon. En nimittäin yleensä tartu silitysrautaan kuin äärimmäisen pakon edessä. Yllättävän kivuttomasti urakka kuitenkin luonnistui, kun kuuntelin samalla Seppo Jokisen Pudotuspeliä. Huraa, äänikirjat!

(Tämän tekstin julkaisun aikaan koko peitto on jo ehtinyt valmistua, mutta esittelen sen sitten myöhemmin täällä blogin puolella; Ravelryssa jotkut ovat ehtineetkin jo nähdä lopputuloksen. En viitsinyt enää deletoida tätä välipostausta, vaikka peitto valmistuikin oletettua nopeammin.)