Huhtikuun puolivälissä alkoi taas toukokuun loppuun kestävä Jämäkuu, johon lähdin tänä(kin) vuonna mukaan matalalla profiililla. Yksi tavoitteeni oli saada neulottua ongelmallisiksi kokemiani huivilankajämiä vähemmäksi. Ensimmäisenä sain ahaa-elämyksen Schoppel-Wollen Lace Ballin ja Cascade Yarnsin Alpaca Lacen yhdistämisestä LazyKaty -huiviksi. Ensinmainitusta olen neulonut Dew Drops Shawlin ja jälkimmäisestä Anniksen; myös LaiskaKati on jo kertaalleen nähty tässä blogissa.

Huivin muoto viehättää edelleen kovasti ja pidän myös käyttämieni lankojen väreistä. Neuloin aluksi Lace Ballilla niin pitkälle kuin lankaa riitti - käytännössä siis reunapitsiä yli puolivälin -, ja vaihdoin sen jälkeen Alpaca Laceen. Alpakka ei mitenkään erityisesti erotu neulepintana villasekoitteesta, ja tummempi väri reunuksessa vain sypäköittää lopputulosta.

Pingotin huivia raa'asti niin paljon kuin suinkin kärsin, joten siitä tuli yllättävänkin iso. Lähikuva muistuttaa minua siitä tosiasiasta, miksi en erityisemmin pidä ohuiden huivilankojen neulomisesta: jostain syystä nurjat kerrokset ovat selvästi oikeita tiukempia, mikä näkyy todella ikävästi etenkin sileässä neuleessa. Tällä kertaa tosin syynä onnettomaan neulejälkeen voi olla myös neulomisnopeus: tämä huivi on neulottu vappuaaton ja vapunpäivän aikaan reilussa vuorokaudessa.

Tästä kuvasta käy oivallisesti ilmi huivin suhteellisen suuri koko, ainakin siihen nähden, että lankoja kului yhteensä vain 32 g. Minä muuten poimin sivureunan silmukat ohjeesta poiketen reunasta, en langankiertojen muodostamien reikien kautta, kuten alkuperäisessä ohjeessa neuvotaan.

On se kaunis, onnettomasta neulejäljestä huolimatta. Aivan ihana väri ja ah niin mieluinen muotokieli. Hetken aikaa ajattelin pitää huivin itselläni, mutta onneksi keksin antaa sen äidilleni äitienpäivälahjaksi.